Portugalin auringon alla

Nautimme mieheni kanssa syysloma-viikosta Portugalissa ja lapset Mummon ja Vaarin jakamattomasta huomiosta The Mummolassa.

Tietenkin, kuten arvata saattaa, tämäkään loma ei onnistunut ilman pientä dramatiikkaa, joka iski vastaan jo reissua varatessa.
Meillä on Isännän kanssa ollut tapana muutaman kuukauden välein ottaa irtiotto arjesta (LUE: lapsista) ja yleensä teemme sen halpalentoyhtiön siivittämänä johonkin Euroopan kaupungeista. Olemme olleet mm. Pariisissa, Roomassa, Saksan eri kaupungeissa ja Luxemburgissa.
Nyt päätimme varata lennot Portugaliin, johon olemme jo pitkään molemmat halunneet. Jo viime vuonna minä olisin halunut Portugaliin, muttakun Isäntä toivoi pääsevänsä Luxemburgiin, päätin varata meille lennot sinne.

Eräänä kauniina päivänä sitten varasin lennot ja ilmoitin, että nyt olisi matka buukattu.
Hätääntynyt mies ihmettelee, miksi Luxemburg ja missä se on, kun hän olisi halunnut Portugaliin! Oli vain vahingossa puhunut puoli vuotta Portugalista Luxemburgina. Sattuuhan näitä... (meille vain useammin kuin muille).
Sen vaan sanon, että jos joku haluaa ostaa miehelle salkun, kannattaa suunnata Luxiin, muuta siellä ei ollutkaan kuin miesten salkkuliikkeitä!

No, takaisin viimeisinpään matkaan. Seuraamme yleensä pitkään eri halpalentoyhtiöiden tarjouksia ja vaihtelemme päiviä, jolloin olisi halvin matkustaa.
Teemme tämän yhdessä, mutta koska insinööri-opiskelija-rakkaani ei yleensä ole selvillä siitä, mitä kuuta eletään, saati mitä päivää, olen ottanut itse varaukset omalle kontolleni.
Yhtenä iltana sitten kuitenkin Isäntä oli löytänyt niin lyömättömän hyvän tarjouksen, että kysymättä minulta tai Mummolta, jonka oli määrä hoitaa lapsia, hän varasi lennot!

Kuukauden reissu

Tosiaan. Menomatka oli varattu 13.10 ja paluumatka 14.11. Mielenkiintoista. 

Mahtaako mummo olla halukas hoitamaan rakkaita lapsenlapsiaan kuukautta? Ihan itse saa Isäntä anopilta tiedustella.

Mietimme vaihtoehtoja, koska halpalentoyhtiöiden hintojen salaisuus piilee mm siinä, että et voi muuttaa tai peruuttaa varaamiasi matkoja. Lopulta päädyimme ratkaisuun, jossa varasimme kaksi uutta matkaa, uuden paluulennon lokakuulle ja menolennon marraskuulle. 

Emme varanneet majoitusta, koska emme olleet varmoja haluammeko viettää aikaa ainoastaan Lissabonissa vai mahdollisesti muualla. Marssimme ensimmäisenä skootteri-vuokraamoon ja nappasimme alle skootterin. Isossa maalimassa kun saa ajaa 125 kuutioista ihan B-kortilla. Ei sillä, että se minua koskisi millään tavalla, mutta Isäntäkin haluaa ajaa;)

Ehdottomasti suosittelen tätä muotoa tutustua kaupunkiin ja lähialueisiin, ihan mahtavaa! Roomassa tietysti meidän oli lähes pakko ottaa vespa alle, kuuluuhan se paikalliseen tyyliin, mutta ihastuimme tähän matkustusmuotoon niin ikihyviksi, että sen jälkeen olemmekin olleet koukussa skootterin vuokraukseen:)
Pysäköinti on ilmaista ja helppoa, paikkakin löytyy aina. Toisin kuin autolla.

TukTukia emme ehtineet kokeilla tällä reissulla,
mutta ehkä marraskuussa?

Hummeri sukelsi uudestaan mereen

Eräänä aurinkoisena, mutta tuulisena päivänä pysähdyimme katselemaan merta ja aaltojen iskeytymistä kallioihin.  Niin kaunista.

Keskikesällä nämä paikat varmasti kuhisevat turisteja, mutta nyt saatiin olla aikalailla rauhassa. Ihastelimme rannalla ravintolaa, jossa oli ovien edessä suuren suuri akvaario täynnä erikokoisia hummereita. Isännän pitkäaikainen haave on ollut päästä sellaista maistamaan ja nyt yllytin häntä toteuttamaan 137 euroa/kilo maksavan haaveensa. Mies, joka laskee jokaisen pennosensa, on sen ansainnut. (Ja ehkä yritin ihan vähän lievittää omantuntoni huutavaa ääntä, joka sanoi, että sä käytät yhdessä hetkessä ton summan kenkäkauppaan. Shhhh..)

Palvelu oli todella hyvää ja tarjoilija, joka onki akvaariosta sopivan kokoisen hummerin, kävi sitä vielä elävänä näyttämässä pöydässä, sopiiko se meille. Päädyimme n. 800g painavaan otukseen. Vai pitäisikö sanoa yksilöön. Valitsimme tarjoilijan suosituksen mukaan grillatun hummerin, jossa kuulemma maut ovat voimakkaammat ja aromikkaammat kuin keittämällä valmistetussa. Pyysimme myös, että kokki halkaisee hummerin valmiiksi, sillä pitkä rivi haarukoita, veitsiä ja tonkeja sai meidät epäilemään taitojamme hummerin taltuttajina. Niistä lukuisista youtube-opetusvideoista huolimatta, joita Isäntä on ahkerasti kuluttanut.

Loppujen lopuksi vaikka yritin esittää rohkeaa, en uskaltanut kuitenkaan edes maistaa. Isännän mielestä lobsteri maistui lähinnä suolavedeltä.
800g suolavettä ei uponnut Isännällekään millään ja mietimme, miten tässä toimisi, ettei tarvitse selitellä tarjoilijalle, miksi teidän suuri (ja kallis) herkkunne jäi syömättä. Valmistuksessa ei kuitenkaan ollut vikaa.
Mieleen palasi muistot Pariisista, BuffaloBill-ravintolasta, jossa jättimäinen pihvi (well donena tilattu) oli aivan raaka ja hirveän makuinen. Se livahti salaa lautasliinan sisässä minun laukkuuni ja sieltä kadun roskikseen. Päätimme toteuttaa tämän salaisen, mutta hyväksi todetun suunnitelman uudelleen.

Aina tarjoilijan kääntäessä selkänsä livahti yksi hummerin osa liinan alle ja lopulta neuleen alla kokin ohi ja kavereiden, jotka odottivat akvaariossa kohtaloaan. Meidän hummerimme kohtalo oli sinänsä onnekas, että sen sijaan, että se olisi tullut syödyksi, se pääsi takaisin Atlantin aaltoihin.

Romantiikkaa

Viimeisen illan kunniaksi ostin kynttilöitä ja kylpyvaahtoa. Ajattelin hemmotella itseäni tunnelmallisella vaahtokylvyllä kynttilän valossa. Hotellista löytyi tietysti kaikki taivaskanavat ja Isäntä hemmotteli itseään niillä.

Ehdin nauttia tästä ylellisyydestä ehkä noin 3 minuuttia. Seuraavat 30 sekunttia olivatkin sitten yhdet mielenkiintoisimmat minun elämässäni.

Isäntä, toiselta nimeltään parantumaton romantikko, syöksyy sisään vessan ovesta, nappaa kynttilät yksi kerrallaan lavuaariin ja laskee vettä päälle. "Täällä voi olla palovaroitin ja kohta me ollaan evakuoituna tolla kadulla. Voiko laittaa valot päälle, kun täällä on niin pimeetä?"

                                                                Ehkä miehet ja naiset on tässä
                                                                kohtaa juuri tarkoitettu toisilleen?
                                                                Toinen on toisen järjen ääni silloin,
                                                                kun oma arviointikyky pettää.

                                                                Tai kun toinen ei raaski
                                                                toteuttaa haavettaan
                                                                maistaa hummeria.

Yöllä pitseriassa

Kotiinpaluu on silti aina paras osa reissua.
Sitä kummasti taas jaksaa, kun on saanut muutaman päivän olla ihan hiljaa ja vastaamatta omituisiin kysymyksiin.
Ja loppujen lopuksi sitä huomaa reissussakin miettineensä vain, mitä kivaa veisi lapsille tulijaisiksi ja miten niillä on mennyt.

Viikonloppu vietettiin vielä mummolassa yhdessä ja sunnuntai-iltana lähdimme porukalla ravintolaan, josta jatkoimme kotiin kahdeksan jälkeen niin, että lapset saivat alkaa yöunille.
Pitserian pihassa Pate pamautti Vaarin auton oven suoraan tolppaan. Minä muistutin, mitä ollaan sovittu vieraissa paikoissa auton ovien avaamisesta. Aikuiset avaavat oven, jotta vältytään suuremmilta kolhuilta.
Supin vastaus tähän oli: "Minkäs teet, kun toinen on tommonen ja toinen tämmönen."
Ei mitään lisättävää.

Arkeen palaaminen loman jälkeen sujui mallikkaasti ja olihan Supi muistanut koulussakin kertoa sen tärkeimmän syysloma-tapahtuman, eli: käytiin yöllä pitseriassa.