Innostuja

Syytän aina miestäni siitä, että hän on kovin tuulella käyvä tapaus ja saa jos jonkinmoisia "Joo semmosen mä teen-ideoita". Yhtenä päivänä alkaa rakentaa leikkimökkiä, toisena kanalaa ja kolmantena palvaamoa. Eikä mikään valmistu alkuinnon jälkeen (paitsi näistä kanala).

En tiedä, tekeekö sitä vain seura kaltaisekseen vai, olenko mä aina ollut tällainen, mutta nyt minäkin olen taas innostunut uusista jutuista. Tai ehkä se on vain tämä kevät?

Intouduin ostamaan itselleni vähän tarvikkeita geelikynsien ja geelilakkausten tekoon ja aion jossain vaiheessa ehkä julkaista joitain kuvia tekemistäni kynsistäkin, kun pääsen nyt ensin alkuun! Rakastan glitteriä, askartelua ja pientä pipertämistä, joten uskon, että tulen viihtymään kynsien parissa lähes yhtä hyvin kuin kakkujen parissa:)

Olen löytänyt kauan kadoksissa olleen kameran johdonkin, joten luvassa saattaa jatkossa olla jopa vähän laadukkaampia kuviakin! Mutta ei vielä tänään.

Kakkutehdas

Ajattelin julkaista pari kuvaa myös intohimostani; kakuista, mitä on tullut tehtyä (ja vähän muistakin kuin kakuista). Facebookin profiilista löytyy kaikki kuvat, mitkä olen muistanut napata, mutta tänne blogin puolelle suunnittelin laittavani vain ne mihin itse olen ollut tyytyväinen ja ne räpellyskakut jääköön sinne facen puolelle.

Tämän Jokereiden logoa etäisesti muistuttavan kakun tein "tilauksesta", eli tämä ei päätynyt omiin suihin, mutta olin tyytyväinen kirkkaisiin väreihin. Minulle tärkeää kakun ulkonäön lisäksi on myös kakun maku ja siksi satsaan yleensä mielummin siihen, että koristelen kakut kermalla, kuin sokerimassalla. Tämä kätki sisäänsä mansikkarahkaa ja valkosuklaamoussea.

Toinen jo vähän vanhempi kuva, on kakusta, joka tehtiin ystäviemme läksiäisiin. Tämän tarkoitus oli muistuttaa afrikantähti-pelin pelilautaa. Täytteitä en enää muista, mutta tämä saattoi olla ainakin 40 ihmisen kakku ellei useammankin. Kakkua jaettiin vähän jokaisen matkaan vielä lähtiessä! ;)

Kakkujen kanssa ei kai koskaan tule valmiiksi ja aina tulee itselle mieleen parannettavaa, mutta kyllä minä tähänkin sitten loppuviimein ihan tyytyväinen olin. Ehkä poistaisin nyt nuo valmiit marsipaani-eläimet, mutta toisaalta paikalla oli myös paljon lapsia, jotka kyttäsivät osuisiko joku niistä omaan palaan.

Samoissa läksiäisissä taisi olla tarjolla myös tämä TexMex-aiheinen voileipäkakku, jonka idea täytteitä vähän mukaillen, on varastettu suoraan Kinuskikissalta. Kiitos hänen koko minun leipomisinnostukseni. Mutta tämä kakku on ihan hauska vaihtelu perinteiseen ja tätä reseptiä on käytetty useamminkin.

Oliko meillä taas joku naistenilta? Seuraavat piparit leivoin (puolustukseksi) jo aikaa ennen Koko Suomi-leipoo ohjelmaa, jossa näin samaa ideaa jonkun käyttävän. Eli yhden yön saatoin näiden kanssa istua ruokapöydän ääressä ja asetella nomparelleja pinseteillä. Sairaus se on kai tämäkin. Jokaiselle alusasulle löytyy yhteensopiva pari, mutta halusin sekoittaa piparit, jotta jokainen voi rauhassa etsiä sopivat alkkarit tai toisinpäin. Sain siinä samalla selville, ketkä käyttää sekapareja ja ketkä kulkee kokonaan ilman :D 

Sitten tähän mennessä suurin urakkani, 9 pellillistä pohjaa vaatinut jättikakku. Pinnasta ei meinannut millään tulla tasaista lopultakaan, mutta kutsutaan sitä "elävän näköiseksi", eikö se ole synonyymi epätasaisuudelle? Tästä ei olisi selvitty ilman ihanien ystävien kylmiötä! Missä tämmöistä voi säilyttää odottamassa tarjoilua? Eipä käynyt mielessä, mutta selvittiin jälleen kerran!

Vielä viimeisimpänä suolainen "kakku"; poro-tuulihattu-kakku, joka sai innostuksensa tuosta jo aiemminkin mainitusta Koko Suomi leipoo -ohjelmasta. Eli tässä tuulihatut täytettiin poromoussella ja kasattiin kakuksi. Väliin pöyrittelin jotain kaupan savuporo-leikkeleitä ja oliko se nyt rucolaa? Tää ruokapuoli ei ole mun vahvaa alaa. Nirsous taisi taas nousta pintaan ja en uskaltanut itse edes maistaa. (Poro - not, Jauheliha - hot :D) Onneksi pappa tuli kahville ja osasi arvostaa.

Siinäpä niitä taisi nyt jokunen olla, ehkä vielä lisään myöhemmin, jahka katselen vanhoja kuvia läpi. Sieltä löytyy paljon muutakin hauskaa katseltavaa ja ajattelin, että ehkäpä teen jossain välissä koosteen ainakin reissuista, mitä on tullut tehtyä. Ihan itsenikin vuoksi, tämä aika näyttää kuluvan niin hirveää tahtia... 

Patukainen, Lempuska ja Supanteri

Lapsille kuuluu hyvää (senhän te halusitte kuulla) ja Patukainenkin täytti helmikuussa jo 5! Viime viikon vierailu 5-vuotisneuvolassa meni niin, että herra ei suostunut näyttämään varpaillakävelyä eikä sanomaan vaaRia (eli äRRää), mutta muilta osin ihan onnistuneesti ilmeisesti. Ihmettelen, miksi se vieraskoreus ja ujostelu puskee ulos aina neuvolassa, missä juuri olisi paras näyttää se todellinen luonto. Eipä vaan, terve ukkeli se on tuokin.

Pikku-akan uudeksi suosikiksi on noussut nyt Heli Kettu, eli Hello Kitty, ja Heli Ketun sukat on nyt joka aamun vakkari-valinta. Sukat oli lähdössä eteenpäin pienen koonsa vuoksi, mutta ovatkin nyt nousseet arvoon arvaamattomaan.

Supsu jaksaa käydä eskaria mallikkaasti ja kyllä mua vähän hymyilytti, ehkä jopa hymähdin ääneen, kun avasin reissarin viimeviikolla. "Sulho on valittu eskareiden edustajaksi oppilaskunnan hallitukseen demokraattiisella suljetulla lippuäänestyksellä." Voin kuvitella.

Täällä taas!

Ei ole ollut nyt mitään tapahtumia meidän perheessä, mistä kirjoittaa.. Vai, onko niitä ollut sittenkin liikaa? En tiedä, mutta olen päättänyt olla stressaamatta tästä blogista ja niinpä kirjoitan vain silloin, kun siltä tuntuu. Ja nyt taas tuntuu.

Lumilinna

Koko alkutalven kyykin iltaisin pihalla rakentamassa salaista "makkarapaikkaa" lumesta. Monen työpäivän tunnit tuli täyteen, kun vielä taskulampun valossa muovailin istumapaikkoja ja jäädytin lyhtyjä ämpäreihin. Kerrankin kunnon talvi ja lunta, josta rakentaa! 

Itseasiassa jo kolme talvea sitten suunnittelin tätä samaa, mutta silloin talvi oli jo liian pitkällä ja sen jälkeen ei ole ollut riittävän lumista talvea. Ajatuksenani oli siis lyhykäisyydessään rakentaa lumilinna/oleskelupaikka, johon voisi talvella laittaa nuotion ja paistaa vaikka makkarat lasten kanssa pakkaspäivänä. Ja lapset saisivat toki myös leikkiä linnassa. Isäntää erehdyin pyytämään apuun, mutta hän tuumasi, että kun pitää makkarapaikastakin tehdä niin massiivininen, että sinne mahtuu koko suku, niin hän ei lähde tähän juttuun mukaan.

Itsessään rakennusprojekti oli moninainen, koska ensin oli suojaa ja sitten hirmu kovat pakkaset, sitten taas suojaa jne. Aluksi "linnan" seinämät oli todella korkeat, mutta osa niistä romahti ja jouduin aloittamaan uudelleen puolivälistä. Sitten tuli taas niin kovat pakkaset, ettei linnaa voinut rakentaa korkeammaksi, mutta päätinkin värjätä ja jäädyttää sitä. Muutama päivä vierähti sumutepullon kanssa, johon oli sekoitettu sinistä vesiväriä. Lopulta satoi lunta ja päätin haudata värin ja seinätkin alkoivat taas uhkaavasti vääntyillä. Ystävänpäivän viikolla tuli sitten lähes helteet ja jouduin tekemään hätäratkaisun ja madalsin seiniä rajusti. Lopputulokseen olin kuitenkin ihan tyytyväinen. Muutama variaatio jäi vielä ensi talveen, mutta makkarat tässäkin paistui enemmän kuin kypsiksi!

Projektiin kuului tietysti myös sisustamis-vaihe (se paras vaihe), kun hamstrasin pitkin maita ja mantuja lampaantaljoja pyllyn alle. (Miksi niistä ei ole kuvaa?!) Eihän sitä kovan työn tuloksessa nyt minkään vaahtomuovin päällä sovi istua, vaan "sisustuksestakin" piti saada viihtyisä. Pate rakastui taljoihin ikihyviksi ja nimesi ne "ihaniksi pyllykarvoiksi". Jos meillä on siis ensi talvena pulkassa pyllykarvoja niin älkää ihmetelkö!

Sovittiin sitten porukalla, että ystävänpäivänä kutsutaan muutamia ystäviä ja mummot, pappa&vaari grillaamaan ja viettämään ulkoilupäivää. Päivä onnistuikin täydellisesti!

Isäntä teki loimulohta konjakilla, pippurilla, sitruunalla ja suolalla. Siis neljällä eri tavalla ja kyllä maistui! Nuotiossa lämmitettiin pannulla Hehku-viiniä lämmikkeeksi ja termareissa oli kuumaa glögiä. Makkaratikut miehet kävi vuolemassa päivällä ja ne säilytetään seuraavaakin kertaa varten. Maistui makkarat sen verta hyviltä niistä tikuista;)

Meitä oli lopulta 16 ihmistä ja kaksi koiraa viettämässä mukavaa grilli-iltaa. Sittemmin säät ovat jatkuneet märkinä ja pojat ovat vallanneet linnan ja tehneet siitä vankilan. Makkaratikut on muurattu oviaukkoon kaltereiksi ja sisälle lukitaan päivittäin pikkusisko.