lauantai 5. syyskuuta 2015

Bussailua

Uusin versiomme huikean hienoista päähänpistoista (omasta mielestämme huikea) on ostaa oma linja-auto. Mitä muuta ihminen voi tarvita, kuin pihan täydeltä bussia?



Teipit me revittiin hätäpäissään jo samana iltana..


No ei tätä AIVAN hetken mielijohteesta hommattu (tämä on nyt pieni puolustuspuheenvuoro), sillä olemme jo parisen vuotta puhuneet matkailuauton hankkimisesta ja meistä on tullut karavaanariliikkeen vakiorenkaidenpotkijoita. Raahea myöten ollaan ajeltu kaikkea myös kurkkimassa. Siitäkin Raahen reissusta voisi yhden tarinan kertoa jos toisenkin, mutta todettakoon vain, että käännyimme pihassa ja ajoimme takaisin kotiin.

Onhan meillä monennäköistä isoa kulkinetta ollukin, joskaan ei virallista matkailuautoa. Homman tekee vaikeaksi se, että me ollaan kauheen kranttuja. Pitäisi olla riittävästi penkkejä (väh.8), mulle riittää jo yksi viiden hengen auto, sekä tietysti riittävästi nukkumatilaa (väh.6, mielummin 8). Ehkä pieni tila myös elämiseen ja ruoanlaittoon. Mielellään edullinenkin saisi olla ja ja ja.. Isännällä omat ehtonsa merkistä jne. No vaihtoehdot karsiutuu jo heti tässä vaiheessa aika vähiin. Eräänä päivänä sitten jostain syystä päädyimme katsomaan illalla Latelaa ja hetkessä heräsi kysymys: miksi me ei omisteta linja-autoa?

Siitä eteenpäin parisen kuukautta Isi googletti noin 22 tuntia vuorokaudessa tietoa ja vaihtoehtoja. Lopun aikaa soiteltiin ja kyseltiin ympäri Suomea ja jotain käytiin katsomassakin. Sitten eräänä kauniina päivänä johtotähti tuijotti meitä Nettikoneen ruudulta Heinolasta ja eihän siinä auttanut muuta kuin pakata kaikki lapset ja lapsenmieliset autoon ja hurauttaa Heinolaan. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä ja niin meistä tuli onnelliset bussin omistajat. Taisipa sattua aika lähelle meidän kihlapäivääkin ja niinpä Isi sitten lupasi mulle ostaa pienen kihlapäivä-lahjan <3 Kaikenlaista..

Siellä se menee, meidän oma bussukka kohti kotia :)


Nimivaihtoehtoja


Mulle on tärkeää, että jokaisella meidän autolla on nimi. Ne on omia persooniaan kaikki mulle ja vaikka tää on ehkä vähän sairasta, niin musta on niiiiiiiiin tavattoman hauskaa miettiä jokaisen auton tarinaa. Tähän enempää kajoamatta meillä on ollut Elvistä ja Marja-Terttua, on ollu JP ja Emo ja monta muutakin. Bussi tietysti kaipasi nimeä myös.. Mä olen nyt melkein varmasti päätynyt yhteen nimeen. Yleensä auton nimet on mulle melkein selviä, eikä ne tuu rekkareista vaan niiden olemuksesta, mut tää bussi tuntuu jotenkin olevan vähän ujo, eikä se oo mulle vielä esittäytynyt. Vaikuttaa varmalta ja symppikseltä tyypiltä ja on vuosimallia 84. Hmm. 

Mä olisin alkuun halunnu jonkun ISON ja legendaarisen nimen, jonkun jossa on voimaa ja asennetta isolla V:llä ja A:lla. Mun ensimmäinen ehdotus oli Jorma. Isi hylkäsi tämän heti, vaikka mä ehdotin Jormaa vain siksi, et se olis ollu hyvä jatkaja rakkaalle Elvikselle ja koska Isi fanittaa ja aikoo isona kasvaa Jorma Kääriäiseksi (uh, ne rintakarvat! Odotan koska ne alkaa kasvaa..). 
Mun seuraava ehdotus oli Gynther. Jotenkin tämäkin hylättiin sairaana ehdotuksena, vaikka mikä muka olisi miehekkäämpi nimi, hä?

Sit aloin ehdottaa Patonkia, mut se ei sopinut eikä tuntunut oikeelta.. Sit mietin MAJAvaa, koska myös joku eläimen nimi sopisi ja Majavassa olisi maja-sana ja tajuatte varmaan... Isi sit keksi alkaa kutsumaan tätä BajaMajavaksi. Buuuuuuu. Niin kolmevuotiaan idea.

Norsua mietittiin myös, koska bussukka on harmaa, mutta siitä palaa mieleen vain kotikaupungissani lapsuudessa ollut keikkabussi, joka oli Norsu. 

Lopulta sitten palasin alkuun ja totesin, että Matti nimeä mä oon pyöritellyt päässäni tapaamisesta asti ja kyllä nyt näyttäisi siltä, että hetken tutustuttuamme se näyttäisi olevan kaikista sopivin. Sellanen rehti nimi! Matka-Masa siis kavereiden kesken. (Ja kaiketi lempinimeltään sitten myös BajaMajava..)

Projekti kulkee nimellä Lomamatka Moskovaan



Tietysti hienointa antia bussimatkailussa on nuo pyöritettävät kyltit, joista löytyy sitten erilaisia vaihtoehtoja määränpäälle ja matkan tarkoitukselle. Kemiä ja Kemijärveä löytyi paljon, sightseeingiä ja tilausajoa.. Hauskin yhdistelmä sinä iltana oli meistä Lomamatka ja Moskova, joten sovimme, että tämä projekti etenee nimellä Lomamatka Moskovaan. Ehkä sen joskus vielä toteutammekin? Kuka tietää.

Suunnitelmat


Suunnitelmiahan saa olla paljon. Suunnitteleminen on yksi hauskimmista vaiheista tässäkin. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, vai miten se meni? No eniveis. Meillä on nyt siis 12 ihanaa metriä tilaa käyttää luovuutta. (Meinasin kirjoittaa vahingossa luovuttaa, mutta ei nyt sentään! ;D)

Äiti suunnittelee, Isi toteuttaa. Taas.

Tässä mitä me haluttiin:
- Matkustuspaikat maksimimäärällä, joka saa olla eli 8+1.
- Makuupaikkoja mielellään niin, että kaikki 9 mahtuu myös nukkumaan.
- Ei! Ei saunaa. Ei. Älkää ehdottako. EI.
- Kunnon keittiö
-Vessa ja suihku
-Säästetään vanhaa, ei pureta ylimääräistä ja pyritään toimiviin ratkaisuihin edullisella budjetilla.

Näin me suunniteltiin:
- Taakse tulee The Master Bedroom. Piste, me varattiin se! 
- MB jälkeen tulee kerrossängyt kahtapuolen
- Vanhasta wc:stä puretaan vaan hiukan ylimääräistä ja siitä tehdään siistimpi
- Suihku rakennetaan erikseen joko bussin taakse sellaisena sermisysteeminä kokonaan ulos tai sille tehdään johonkin oma nurkka
- Keittiö suunnitellaan järkeväksi ja tehokkaaksi, keittiön yhteyteen tulee samalla säilytystilaa
- Oleskeluosuus, jossa kahdelle hyvänkokoiset nukkumapaikat silloin, kun matkassa on enemmän porukkaa. Mahdollisesti levitettävä sohva?
- Matkustamo 8:lle ja samassa ruokailutila

Tätä me saatiin:
Projektihan on siis edelleen kesken, mutta tässä vaiheessa toteutunutta/toteutumassa.
-Taakse tulee kuin tuleekin aikuisten makuuhuone; sänky kapeni 120 senttiin, mutta kyllä siinä kaksi mahtuu nukkumaan. Ostin luksus futonin, toivottavasti laatu korvaa tilan :D Ei tässä sentään ympäri vuoden nukuta. Taakse saadaan myös kivasti säilytystilaa sängyn alle, joka tehtiin aika korkeaksi. Makuuhuoneessa mahtuu myös kivasti vaihtamaan vaatteita ja saa hiukan omaa rauhaa jos matkassa on esimerkiksi muitakin kuin oman perheen jäseniä.
-Seuraavaksi makuuhuoneen ja takaoven väliin tuli kerrossängyt kahtapuolen, kokoa näille saatiin jäämään 190x70, pääasiassa tulevat varmasti olemaan meillä lasten sänkyjä, mutta aikuinenkin mahtuu hyvin nukkumaan.
-Suihku/wc tehtiin lopulta yhteen vanhan wc:n tilalle. Pienellä wc:n siistimisellä tarkoitettiin näköjään sitä, että koko vessa revittiin alas niin, että näkyvissä oli ruohoa.. Päätettiin sitten tehdä samaan tilaan wc ja suihku vaikka ei tuo mikään tilaihme kyllä ole. Mutta ei ainakaan ruoho enää näy! Odottaa vielä sisäpintoihin dc fixiä, ostin lattiaan vähän väriä ja seiniin sekä mattaa että kiiltävää valkoista.
-Keittiö lopulta kutistui aika lyhyeen, jääkaappi plus 120cm laatikkotilaa. Katsotaan, kuinka toimiva siitä loppuviimein tulee. Säilytystilaa siihen ei ainakaan tavattomasti jää, mutta aina voi keksiä muita ratkaisuja.  Käytiin keittiö ostamassa Ikeasta, satsattiin tälläkertaa lähinnä edukkaaseen budjettiin ja saatiin valkoinen ja tylsä. Ehkä keksin jotain hauskaa sitä piristämään, jääkaappille ajattelin ainakin näyttää noita käteviä dc fixejä. Ja ehkä ostan jotkut hurjan jännät vetimet.
-Päädyttiin verhoiluttamaan penkit uudelleen, vaikkei se alkuperäiseen suunnitelmaan kuulunutkaan. Ainakaan heti näin ei pitänyt tehdä. Löydettiin kuitenkin niin edullista keinonahkaa, että päätettiin samalla värillä jolla verhoillaan seiniä, verhoilla myös penkit.
-Vuodesohva ei oikein matalamman käytävän takia ollut toimiva idea, joten tässä vaiheessa suunnitelmana on kaksi sohvaa. Sohville on paikat valmiina ja sohvatkin on jo katsottu melko varmaksi, mutta ostetaan ne vasta sitten kun ne voi suoraan kantaa oikealla paikalleen. Eli sitten kun on rahaa ne hakea.
-Kuskille ja oppaalle tilattiin uudet paremmat penkit, Isi halusi kunnon pilotinpenkit. Nekin lähti verhoiluun.

Tässä vaiheessa olemme projektiin ja sen etenemiseen erittäin tyytyväisiä. Laitan pian kuvia vielä lisää! ;)


Heti seuraavana aamuna alettiin repiä penkkejä irti..

Etummainen rivi käännettiin selkä menosuuntaan, toinen penkkirivi
poistettiin ja kolmas jätettiin paikoilleen..
Tähän alkaa muodostua matkustamo/ruokailutila

Tyhjältähän se näytti ilman penkkejä


Perästä löytyi tietysti heti vähän märkää ja Isi
sen rakenteli sitten uudelleen aikalailla

Minun spesiaalihomma oli näpertää väliseinät ja tässä
ensimmäinen "luonnos"

Lisää seiniä

Sitten katsotaan mitä vessa on syönyt..

Pikkusen puretaan..

Ja lopputulos oli tämä.. Märkähän se oli.

Vähän uutta runkoa RST:stä

Rakennettiin vessan alle kakkasäiliö ja tässä sitten insinöörin
taidonnäyte siitä, miten tehdään oikeaoppisesti kaadot :D

Eiku painoksi vaan ankkojen kaurat ja muutama kivi. Olihan sitä
sitten lopuksi koko säiliö täynnä kauraa, mutta..

Tästä pääsee kakka ulos

Ja tältä se systeemi näyttää Masan alta :)

No nyt alkaa jo seinätkin olla melkein pystyssä ja sängyn
rungot hahmottua.

Koottiin kaikki ensin paikoilleen ja sitten merkattiin ja purettiin
verhoilua ja maalausta varten

Vessasta jäi lopuksi jäljelle ovi. Sekin saa vielä uutta kangasta
pintaansa.



Eiku keittiön pöydälle pötkölleen ja testaamaan verhoilutaitoja :)

Aika hyvät vaikka itse sanonkin!

Tästä tulee niiiiiiiin hyvä. Täytyy välillä pysähtyä oikein ihailemaan
ja mistä se onnistuisi paremmin kuin omasta sängystä ;)

perjantai 14. elokuuta 2015

Husband

Mun on kans ihan pakko lähteä tähän mukaan, koska tää on vaan ollu niin hauska jokaisella. Maltan tuskin odottaa saadaanko meillä vastauksista minkälainen riita aikaan.. No ei kai :D

Mutta tässä siis nämä kysymykset, jotka esitän miehelleni koskien minua itseäni ja sitten vain jännitetään, mitä hän vastaa. (Kommentit suluissa ovat minun kommenttejani koskien vastauksia.)

1. Jos vaimosi katsoo telkkaria, mikä siellä todennäköisesti pyörii? Huippumalli haussa, eikuse olikin Muodin huipulle! (no joo ei huono vastaus, mä harvoin katon mitään yksin mut noita joskus)

2. Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa? No ceasarin.. (tän se veti kyllä ihan hatusta, en yleensä käytä juurikaan kastiketta tai sit se on joku sinappinen tai valkosipulinen)

3. Mikä on hänen inhokkiruoka? No maksa vaikka (no se kyllä kieltämättä haiseekin niin kauheelle etten voi olla kotona, kun sitä tehdään)

4. Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa? No ei ainakaan mitään alkoholia.

5. Mikä on hänen kengänkoko? pitkä hiljaisuus.. 43 (hahhaahhaa.. mä nauroin niin kauan etten meinannut saada loppuja kysymyksiä esitettyä. Tää ei todista mitään muuta kuin sen ettei rakas taida tietää edes omaa kengäskokoaan :D:D)

6. Jos hän keräilisi jotakin, mitä se luultavasti olisi? jotain vanhaa krääsää (kiitos)

7. Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä? suklaata (niin totta)

8. Minkälaista musiikkia hän kuuntelee? no ei se kuuntele oikein (silloin kun on siihen mahdollisuus olen mielummin hiljaa)

9. Minkälaisista elokuvista hän pitää? no semmosista romanttisista lälläreistä (hih)

10. Minkäväriset silmät hänellä on? sinisethän ne on

11. Kuka on hänen paras ystävä? minä

12. Asia mitä usein teet, josta hän ei pidä? varmaan dikkaan noussia (ha ha haaa, sekään ei oo niin paha kuin se etten tiedä mihin se räkä sieltä noussista päätyy kun paperia ei oo mailla eikä halmeilla. yök)

13. Missä hän on syntynyt? Keuruulla. Tai Ähtärissä.

14. Jos leipoisit hänelle kakun, millainen se olisi? No ei ainakaan yhtä hyvä kuin sen omatekemä. Varmaan sellanen hirvee kuiva kököstys mansikkahillolla *vertasi tässä yhteen kakkuun, jota kerran syötiin, mutta jätän mainitsematta paikan*

15. Minkä parissa hän viettää mielellään monia tunteja? Sosiaalisen median (en myönnä!)

16. Mitä hän osaa erityisen hyvin? Kaikkea tuusausta ja nyperrystä. Esimerkiksi seinä, jossa on yhdeksänsataa mutkaa tai vaatii muutenkin kärsivällisyyttä (viittasi tässä eräisiin väliseiniin, joita just nypersin. totta on se, että mä omistan meidän perheen kärsivällisyyden)

17. Mikä on oudointa ruokaa, mistä hän pitää? No ei varmasti mikään (hahhhhhaaaa nauran taas. tää vastaus tuli tunteella. mä tosiaan pidän vaan ihan tavallisesta muusista ja makaronista)

18. Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan? puhelin ja lompakko siinä kai ne.

19. Mikä saa hänet ärsyyntymään? miettii pitkään... no.. minä ( :D )


20. Entäs piristymään? aika (äh, tässä kulminoituu just miesten logiikka. jätetään asiat selvittämättä ja syy, miksi alunperin ärsyynnyttiin, kun "kyllä se kuitenkin jossain vaiheessa unohtaa koko jutun". argh)

21. Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee? channing tatum (pakko nauraa hiukan tässäkin, mistä näitä vastauksia tulee?)

22. Millainen hän on vaimona? oikein hyvä (kiitos)

23. Milloin hän tapasi vanhempasi? seurusteluaikana

24. Mikä on hänen uusin villityksensä? no ei oikein mahdottomia päähänpistoja ole ollut.. ei tule mitään mieleen. (tylsää)

25. Millainen on hänen kotilook? oikein nätti ja luonnonkaunis (hmm.. :D)


No tää oli kyllä hauska. Lähes kaikki oli kyllä ihan osuvia vastauksia, että kyllä me varmaan toisemme aletaan jo tuntea hyvässä ja pahassa.

Mietin, että pitää ehkä laatia jonkinlaiset kysymykset myös lapsille ja
pyytää jokaista vastaamaan samoihin kysymyksiin. Voisi olla tosi hauska sekin :D

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Liebster Award

Kiitos Jenni ja Knit Crochenator-blogi, tästä hienosta kunniasta saada sinulta tämä palkinto :)
Kiva, kun jaksoit tsempata mua taas saamaan aikaa vähän tekstiä! 

Kopioin tämän tekstin suoraan Jennin blogista, jossa tietoa, mistä kysymys:
Liebster Awardin idea on uusien ja tuoreiden blogien löytäminen ja se, että pienemmätkin blogit saisivat näkyvyyttä. Liebster Award annetaan bloggaajalta bloggaajalle.

Ideana on:
1. Kiittää sinut nimennyttä bloggaajaa ja laittaa linkki hänen blogiinsa.
2. Vastata sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimetä ja linkata 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksiä 11 uutta kysymystä blogisteille

Sitten nämä Jennin kysymykset, jotka osoittautuivat yllättävän vaikeiksi ainakin minun kohdalla! Mutta tässä tulee vastaukset..

1. Minkä kirjan luit viimeksi? Miksi?
Heti vaikea kysymys. Tykkään kirjoittaa, inhoan lukea. Viimeisin kirja taisi olla joku nolo romantiikka-harlekiini, jolla kulutin aikaa lennolla ja vaihdoilla tuolla meidän viimeisimmällä reissulla. Enkä ole varma jaksoinko lukea sitäkään loppuun, en vain tykkää lukea. Mulla on liikaa ajatuksia päässä, samalla kun luen, huomaan jo viimeiset kaksi sivua miettineeni jotain ihan muuta.. :D Sit mun pitää palata takasin. Käykö kellekään muulle näin?

2. Millaisia harrastuksia sinulla on?
Rakkain harrastukseni on ehdottomasti leipominen ja toiseksi harrastukseksi haluaisin vastata matkustaminen perheen ja rakkaan kanssa.

3. Mitä uutta asiaa kokeilit viimeksi?
Hmm.. Kaavoihin kangistunut. Vastaan trampoliini-treeni. Ostettiin (lapsille) trampoliini kesän alussa ja heinäkuun ajan mä oon joka ilta käynyt joko lenkillä tai hyppimässä trampalla. Se on yllättävän tehokasta ja hauskaa!

4. Mikä on lempiruokasi?
Makaronilaatikko, Vaarin tekemä maitokeitto ja lohisalaatti.

5. Entä lempijäätelö?
Aino, ihana maitosuklaa. 0,9l.

6. Mikä on suosikki kukkasi ja miksi?
Oi voi, tapan kaikki kukat viikossa. Meillä ei ole edes viherkasveja, nekin kuolee.. Tykkään siitä, kun rakas tuo kukkakimpun, oli siinä mitä vaan! 

7. Kuka on suosikki muumihahmo ja miksi?
Johan nyt osui kysymykset. En oo koskaan oikein tykännyt erityisemmin muumeistakaan, oon enemmän NallePuh-tyyppiä. Vastaan kuitenkin Hemuli, se on jotenkin symppis. 

8. Mikä on parasta kotikaupungissasi?
Pakkovastaus himmelit, mutta tosissani sanon, että kauneus, luonto, järvet ja se, että siellä asuu perhe ja paljon rakkaita ystäviä.

9. Mikä sai sinut innostumaan leipomisesta/neulomisesta?
Hah, mä oon maailman surkein neuloja vaikka kysymyksen tuo osa ei varmaan mulle ollutkaan. Kutominen ja hiihtäminen on mun pahimmat painajaiset. Leipominen taas.. Varmasti alkuinnostuksessa on hyvin paljon kiittämistä mummon, joka jaksoi aina mun kanssa leipoa. Mulla oli muovipussista tehty esiliina (pohja leikattiin auki, lapsi työnnettiin sisään, toimii!) ja mummon pakkanen aina täynnä pullaa. Mummo kehui aina, että mulla on leipurin kädet <3

10. Minkä blogin postauksia itse odotat eniten?
Apua. Mä seuraan kaikkia vähän huonosti, satunnaisesti kurkin montaakin. Jos blogiksi voi mainita Kinuskikissan, niin sitä varmasti eniten odotan ja sieltä kurkistelen ideoita tiheimmin. Mutta myös muutaman ystävän blogeja tulee katseltua usein ja facebookin kautta äitibloggaajat-ryhmästä löytyy hyviä kirjoituksia.

11. Mitä kasvista/vihannesta/hedelmää voisit syödä vaikka joka päivä?
Kurkkua. Se vaan on hyvää. Ja näin kesällä tietysti mansikat, herneet jne :)


Haastan mukaan kolme blogia: (muokkaan tätä ja lisään yhden blogin, joka juuri sattui eteeni ja oli niin hauska, että pissasin housuuni)

Milja on ystäväni jo lapsuudesta ja koska emme näe kovin usein, blogista on kiva seurata kuulumisia. Onnea vielä uuteen kotiin!

Janican elämäntilanteeseen pienten lasten äitinä osaan samaistua ja tykkään lukea, minkälaisia kommelluksia heillä sattuu. Auttaa jaksamaan omaa arkea! :)

Rouvaseloa/Love and Fairy floss
Rouvaseloa-blogi on kyllä ilmeisesti lopettanut tammikuussa, mutta annan hänelle maininnan kuitenkin, koska todellakin meinasin pissata housuuni, kun luin noita juttuja. Huomasinkin nyt, että olet jatkanut toisessa blogissa ja se on hienoa! Kiitos!


Ja kysymykseni teille:
1. Miksi alunperin päätit aloittaa bloggaamisen?
2. Mikä on sinun suosikkiblogisi?
3. Mikä on paras luonteenpiirteesi?
4. Mikä on suurin haaveesi, jonka toivot toteutuvan seuraavan viiden vuoden sisällä?
5. Jos saisit nyt viikon vain yksin itsellesi (etkä saa valita perheen kanssa olemista), mitä tekisit?
6. Jos katoaisit, mitkä olisivat sinusta annettavat tuntomerkit?
7. Jos kirjoittaisit vain yhdestä aiheesta/teemasta, eikä se olisi perhe, mistä kirjoittaisit?
8. Hauskin muistosi lapsuudestasi?
9. Lempielokuvasi?
10. Onko sinusta 24 tuntia riittävästi vuorokaudessa? Perustele.
11. Mitä teillä syödään tänään?

Kiitos ja anteeksi! :D

perjantai 31. heinäkuuta 2015

What happens in Vegas stays in Vegas

No niin. Yritän nyt palailla taas kirjoittamaan tänne hiukan. Ihka ensimmäiseksi minun on varmaan kerrottava Amerikan reissusta, jossa käytiin touko-kesäkuun vaihteessa. Ajattelin kirjoittaa tämän kahdessa osassa, eli ensin Vegasista ja sitten Losista.

Lähdettiin kotoa 31.5 ajamaan lentokentälle klo 3.00 yöllä. Mummu ja Vaari oli tulleet hakemaan lapsia ja edellisenä iltana juhlittiin Supin hyvin kulunutta eskarivuotta grillijuhlin. Ihme kyllä se taisi olla melkein ainoa kaunis päivä tänä kesänä niin ettei kesken tarvinnut juosta sadetta karkuun.



Yläkerrasta kuului vain tuhinaa, kun me startattiin matkaan aamuyöllä. Yleensä olen nukkunut matkalla, mutta vaikka otin tyynyn autoon, mulle ei muistaakseni ainakaan tullut yhtään uni silmään enää matkalla.

Ensimmäinen odotettu kolaus tuli heti lentokentällä, kun Finnairin tiskillä meille ilmoitettiin, että olemme standby-paikoilla, sillä lentokone on myyty yli ja kaikki eivät mahdu lennolle. Oi, hieno juttu! Meillä oli tiedossa suhteellisen lyhyt vaihto Lontoossa eikä olisi kauhean kiva perua reissua tai olla perillä kolme päivää myöhässä, kun reissu oli muutenkin näin kauaksi suhteellisen lyhyt. Isi siinä taisi vähän hermoillakin, mutta portilla oli tosi ystävällisiä lentoemoja, jotka sanoivat, että mahdutte varmasti koneeseen. Vieläkin jäi vähän epäselväksi, miksi koneet ylipäätään myydään yli, koska se on kuulemma aivan normaali käytäntö? Minusta se kuulostaa lähinnä ahneudelta lentoyhtiön puolelta.

Lento lähti Suomen aikaa kahdeksan maissa aamulla ja Lontooseen oli aika lyhyt pyrähdys. Taisin nukkua melkein koko parituntisen, kun yöllä oli tullut nukuttua niin vähän. Jouduttiin Lontoossa tekemään check in uudelleen, koska standby-lippujen takia meitä ei voitu suoraan chekata perille asti. Vähän juoksujalkaa siinä mentiin, mutta hyvin ehdittiin.



Lennettiin Grönlannin yli :)
Onneksi itse kohteessa oli lämpimämpää!


Lontoossa päästiinkin sitten kunnon koneeseen, Isäntä oli jo etukäteen varmistanut, minkälaisella koneella lennetään ja ihan hyvän kokoinenhan tuo 777-300er oli. American Airlinesin kone oli suhteellisen uusi ja vaikka lento kesti 13 tuntia, se meni ihan mukavasti elokuvia katsellessa. Minä katsoin vähän vähemmän juonellisia elokuvia, kun ajattelin, etten kuitenkaan tajua mitään ilman tekstitystä, mutta ihan hyvin meni :D Isäntä sitten taas valitsi jotain neljän tunnin super-elokuvia, joissa oli niin monimutkainen juoni etten olisi tajunnut vaikka ne olisi olleet puhuttu suomeksi.. Pari elokuvaa ja vähän unta niin siinä se matka menikin. Matkan aikana meille tarjotiin vain yksi ateria, jäätelö ja pieni lämmin leipä.


Hertzin AlwaysLost-navi. En suosittele ainakaan maksamaan tästä.
Oli aivan pihalla koko ajan ja siltä vuodelta, kun navigaattorit keksittiin!

Los Angelesissa meillä oli varattu vuokra-auto Hertziltä ja lentokentältä kulki linja-autot, jotka kuljetti eri vuokraamojen välillä. Hertzillä palvelu oli kyllä aivan ala-arvoista, jos sitä yleensäkään palveluksi voi kutsua, ja lopulta kahden tunnin selvittelyjen ja odottamisen jälkeen me saatiin auto alle! Kello oli paikallista aikaa noin viisi iltapäivällä, kun päästiin matkaan ja tarkoitus oli siis ajaa vielä illaksi Las Vegasiin. Lämmintä oli noin 25-30 astetta ja se lämpeni koko matkan Vegasiin. Pysähdyttiin matkalla vain kerran syömään hampurilaiset ja sekin oli Losin päässä. Yhteensä matkaan meni Losista meillä melkein 8 tuntia! Se on aivan uskomatonta, miten matka, joka ei periaatteessa ole edes kovin pitkä, noin 370 kilometriä, voi kestää niin kauan. En tiedä, miten sitä ihmistä riittää, mutta siellä me mentiin ruuhkassa varmaan ainakin 100 km noin 20km tuntivauhtia. Kyllä se sitten puolessä välissä alkoi vähän vetää, mutta keskiyölläkin autoa tulee kolmea kaistaa vastaan jonoissa ihmisiä. Uskomatonta tälläiselle pikkukylän tytölle :D Ajettiin vähän vuorotellen, kun alkoi väkisin jo silmä luppasta.



Mielenkiintoista matkalla oli kuumuus, joka vain kohosi vaikka alkoi olla yö. Matkalla Losista Vegasiin on myös Yhdysvaltain kuivin, kuumin ja matalin kohta Death Valley. Tuossa kohdassa varoituskyltein kehotettiin sammuttamaan autoista ilmastoinnit ja kaikki ylimääräiset laitteet, jotta moottorit eivät ala keittää. Laitoin ikkunasta käden ulos ajaessa ja ilma tuntui melkein polttavan kuumalta. Asteita tuolloin oli noin 45. Katsoin Wikipediasta  ihan mielenkiinnosta lämpötiloja ja esimerkiksi vuonna 2001 Death Valleyssä pysyi 154 päivää lämpötila yli 38 asteen yhtäjaksoisesti. Aika hurjaa, kun vertaa esimerkiksi Suomen kesään. Voi sanoa, että koko kesän ei ole pysynyt lämpötila edes nollan yläpuolella :D Ei ole montaakaan yötä taaksepäin, kun lämpötila oli paikoin käynyt pakkasella, meillä se kävi +2 asteessa. Hyrrr. Sademääristä tuolla ja täällä ei viitsi edes mainita.

Perillä Vegasissa oltiin yhden aikaa yöllä ja laskin siinä sängyllä, että matkustusta oli takana sellaiset 32 tuntia siitä, kun kotoa oltiin lähdetty. Melkoisesti istumista. Ei jaksettu lähteä hakemaan edes syömistä vaikka oli vähän nälkä, päätettiin vain kavuta sänkyyn ja unta ei tarvinnut kauaa odotella.

Maanantai



Meidän hotelli El Cortez Hotel & Casino, oli downtownissa ja seuraavana aamuna lähdettiin hiukan katselemaan maisemia ensin kävellen. Käveltiin Fremont streetiltä läpi ja etsittiin hyvää aamupala-paikkaa, joka lopulta löytyi sitten Fremontin toisesta päästä. Syötiin jonkin sortin tortilla/taco-annokset. 7+, ei kovin hääppöistä, mutta toimitti asiansa. Päätettiin ottaa auto alle ja lähteä tutustumaan Stripin tarjontaan. Pysähdyttiin maailman suurimmassa matkamuistomyymälässä ja ajettiin sitten ensin Strippi läpi ja käytiin kuvaamassa Welcome to fabulous Las Vegas-kyltti sen toisessa päässä. Ilma oli sellainen lämmin +40 koko ajan, mutta ilma on siellä niin kuiva, ettei lämpö tuntunut minusta niin korkealta. Eikä se aiheuttanut ollenkaan hikoilua.







Tuossa näkyy New York New Yorkin huimaa vuoristorataa,
jota käytiin kokeilemassa. 







Hih, minionsit tottakai :)

Pariisissa ehdittiin poiketa ;)

Stripillä jätettiin suunnilleen keskivaiheille auto ja lähdettiin katsomaan, mitä jalkaisin löytyy. Käytiin M&M:sin kaupassa, CocaCola-kaupassa ja harhailtiin casinoja läpi. New York New Yorkissa käytiin ajamassa vuoristoradalla ja pitihän se toki jonottaa etummaiseen riviin. Sanon, että koko Särkänniemi kalpeni sillä hetkellä, kun pudottiin ensimmäistä 44 metrin mäkeä alas. Suosittelen kyllä ehdottomasti. Takana sattui vielä olla jonossa suomalainen perhe ja vaihdettiin vähän kuulumisia. Ei montaa suomalaista koko reissulla tavattu. Ensimmäinen kokonainen päivä meni vähän kierrellessä ja kaarrellessa. Otettiin haltuun mm. Bellagion tanssivat suihkulähteet (jotka olivat hienoinen pettymys) ja mailin mittainen ostoskeskus..

Mailin verran shoppailua :)

Kuvat on taas tasoa tämä, mutta ostoskeskuksissa/casinoilla
oli todella upeat katot. Tässäkin oli maalattu ihan aidon näköinen
taivas.

Tässä odoteltiin niitä tanssivia suihkulähteitä Bellagion
edustalla. Tasatunnein esitys, yöllä valaistu.

Illalla yritettiin mennä syömään valmiiksi TripAdvisorista katsottuun ravintolaan, mutta sattuihan se tietysti olla remontissa ja kiinni! :( Buffetitkin sulkeutuivat joka paikassa klo 22 (mikä minusta hyvin omituista kaupungissa, joka ei koskaan nuku) ja lopulta päädyttiin jo kamalassa nälässä johonkin epämääräiseen hampurilaisravintolaan. Taas. Niitä siellä kyllä löytyy. Ei uskallettu kokeilla Heart Attack grilliä, jossa minimi kalorimäärä taisi olla 8000 kaloria yhdessä hampurilaisessa. Yli 160 kiloa painavat asiakkaat saavat syödä ilmaiseksi ja etuovella onkin puntari ja suuri taulu, josta näet josko painosi yltäisi ilmaiseen hampurilaiseen. Ovessa luki, että sydänkohtausriskin takia otamme maksun ennen ruokailua.

Tiistai

Tiistai-aamuna lähdettiin ajelulle. Tarkoituksena oli nähdä Hooverin pato ja mahdollisesti fiiliksen mukaan jatkaa myös Grand Canyonille asti, jonne oli kyllä ensitietojen mukaan hiukan liian pitkä matka. Hooverin pato ei ole Vegasista kuin noin 30 mailin päässä, joten sinne suunnattiin ensin. Pato oli kyllä hieno ja keli kuuma! Kuumuuksissani pyyhin naamaa ja tietysti silmälasin sanka irtosi! Onneksi se pysyi jokseenkin mukana kuitenkin, eikä haitannut toistaiseksi juurikaan menoa. Kuvat kertokoon enemmän.




Jonkin sortin ylivuotoputki :O





Päätettiin vielä jatkaa matkaa, kun käytiin kysymässä vinkkiä Hooverin turisti infosta. Viralliseen Grand Canyonin kansallispuistoon oli matkaa yli 300 mailia, mutta lähempänä, parin tunnin ajomatkan päässä padolta oli skywalk ja "yksityisomistuksessa" oleva Grand Canyonin alue (näin ainakin ymmärsin), jossa pääsi näkemään upeita maisemia myös. Itse Grand Canyonhan on 446 kilometriä pitkä, joten paikalla ei sinänsä ole väliä, mutta ominpäin sitä ei tietenkään pääse noin vain joka kohdasta kurkkimaan. Ilmeisesti tämä lähempänä oleva paikka oli aavistuksen arvokkaampi kuin tuo toinen kauempana sijaitseva. Liput täällä maksoi muistaakseni 45 dollarin luokkaa ja siellä toisessa ne olisivat olleet 20-30 dollarin välillä. Se lienee suurin ero näissä kahdessa paikassa. Maisemat jo matkalla olivat kerrassaan upeat, joten ei epäilystäkään, että oltaisiin ainakaan niistä jääty paitsi, kun valitsimme lähemmän osan Grand Canyonista!




Matkalla pysähdyttiin tankkaamaan ja syömään Colorado Riverin rannalla, Willow Beachissä, jossa olikin todella kauniit maisemat. Otettiin pientä purtavaa ja juomista ja jatkettiin samantien matkaa.



Tuli sitten samalla ikävä meidän ankkoja :D

Perille päästyämme lähdettiin tutustumaan matkamuistomyymälään, jossa siis toimi myös lippupiste. Kävi ilmi, että tuo sisäänpääsylippu kattoi siis bussimatkan, joka kesti kahdesta kolmeen tuntia ja vei kävelemään skywalkille ja paikalle, josta pystyi ottamaan kuvia Grand Canyonista. Jotenkin se kuumuus ei houkuttanut istumaan bussiin 50 japanilaisen turistin kanssa, joten päätimme jäädä tutkimaan tietoa helikopterilennoista kanjonilla. Osa paketeista oli myyty ennalta loppuun, mm sellainen, jossa helikopterilla laskeudutaan kanjonin pohjalle. Tarjolla oli erilaisia ja kestoisia lentoja. Me sitten lopulta päädyttiin ihan pelkkään lentoon, joka kesti noin 15 min ja lensi kierroksen kanjonin päällä ja sieltä näkyi myös tuo skywalk. Ei kaduta yhtään, että valittiin bussimatkan sijaan tuo lento! Aivan huikeat maisemat ja varmasti yksi upeimmista kokemuksista ikinä! Meitä oli lentäjän lisäksi me ja toinen pariskunta, joka ei koko aikana siitä asti kun kopteria odotettiin ja sinne noustiin ja lennettiin, sanonut sanaakaan toisilleen tai hymyilleet. Me oltiin ihan into piukeena ja otettiin kuvia ja toiset naama peruslukemilla ihan niinkuin olisivat tehneet sen joka päivä viimeiset kymmenen vuotta. Jokainen tietysti tyylillään :)











Illalla Vegasissa Isäntä kävi vielä testaamassa Vegasin upeimmaksi kutsutun buffetin Bellagiossa. Jonotus buffettiin taisi kestää pari tuntia ja maksoi lähemmäs 40 dollaria. Itse käytin tuon ajan shoppailuun ja ilmeisesti se ei ollut huono ratkaisu, sillä Isännän mukaan ruotsinlaivan buffetti voittaa 6-0.

Enkä epäile yhtään..



Käytiin vielä metsästämässä muutamaa korttipakkaa tietyiltä kasinoilta, mitkä multa vielä puuttui ja Luxorin myymälästä löytyi sit onneksi sellainen kauppa, josta sai jokaisen kasinon kortteja niin sain muutaman viimeisen vielä itselleni. Kasinoilla siis käytetään jokaista korttipakkaa vain kerran ja nämä käytetyt kortipakat päätyy osittain myyntiin matkamuistoiksi. Parilla dollarilla saa siis korttipakan, jossa merkintä missä, minä päivänä ja missä pöydässä pelattu. Ihan hauska muisto, jos joku vaikka sattunut miljoonat juuri näillä korteilla voittamaan ;) Näin ainakin haluan itselleni uskotella :D

Keskiviikko

Keskiviikko-aamuna tehtiin vielä viimeinen kierros auton kanssa stripillä ja lähdettiin kohti Losia. Vegas oli upea paikka ja ehdottomasti kerran elämässä koettava/vierailtava kohde, mutta jos et ole menossa menettämään lomabudjettiasi, juhlimaan överisti tai naimisiin Elviksen kanssa, niin tälläinen parin päivän vierailu riittää vallan mainiosti, eikä jää tunnetta, että jotain olisi jäänyt näkemättä. Ainutlaatuisuuttaan ja loistokkuuttaan mitenkään polkematta, loppupelissä aitous ja tunnelma kaupungista jäi puuttumaan ja päällimmäiseksi mieleen painui lähinnä sellainen tietynlainen teennäisyys ja prameat kulissit. Sellainen hetken huuma, joka on täysin toisessa ääripäässä arkielämästä. Mutta se lienee tietysti koko idea ja siinä mielessä maineensa veroinen siis.

Niin ja teille, keitä kiinnostaa, ollaanko kasinoilla iltapuvuissa niinkun elokuvissa niin ei. Ihan tavalliset tennissukat ja sandaalit shortsien seuraksi sopii hyvin, kun pakkaat itsellesi matkavarustusta.

Matka kotiinpäin tuntui ainakin hiukan lyhyemmältä, ehkä myös koska oli valoisaa ja takana ei ollut jo valmiiksi vuorokautta istumista. Pysähdyttiin matkalla kahdesti. Ensin, koska Isi näki autiomaan keskellä aivan mielettömän kokoisen vuoristoradan ja toisen kerran, kun pysähdyttiin tankkaamaan ja syömään.

Ensiksi tosiaan kaukana häämötti vuoristorata, joka sai Isille aikaan kolmevuotiaan uhmaikäisen tavoin kauhean "tonne mä haluan-reaktion" ja sinnehän sitä sitten oli päästävä. Hotelli ja casino, jonka yhteydessä vuoristorata oli, osoittautui erittäin upeaksi paikaksi ja sinne voisin ehdottomasti suunnata vaikka lastenkin kanssa.

Vuoristorata lopulta paljastui joksikin ennätysradaksi, joka oli vuonna 1996 ollut Guinnessin ennätysten kirjassa. Ai kauhee, mua sattuu mahaan vieläkin. Tuntui, että se ei lopu ikinä ja yleensä, kun on tottunut siihen, että tulee yksi iso mäki niin tuossa oli ainakin kolme sellasta karmean isoa. Isi sai juuri kiinni silmälaseistaan yhdessä mäessä, kun ne lähti lentoon. Hyh, onneksi ei tarvitse varmaan toista kertaa elämässä tolle tielle osua!






Vielä matkalla, kun vuoristoradasta oltiin selvitty, pysähdyttiin PeggySue-nimiseen ravintolaan, joka oli alunperin avannut ovensa jo 50-luvulla. 80-luvulla avattu uudelleen ja palvelee matkalaisia 50-luvun hengessä. Aivan ihana paikka, hyvää ruokaa, hyvä palvelu ja ihana kokemus. Suosittelen pysähtymään jos tuolla sattuu ajelemaan!








Lopuksi vielä muutama kuva matkan varrelta, intouduin kuvaamaan erityisesti kylttejä :) Jatkan vielä Los Angelesin päivät erikseen.







Mietin vaan, mitenkähän tämäkin lausutaan?