Täällä taas!

Ei ole ollut nyt mitään tapahtumia meidän perheessä, mistä kirjoittaa.. Vai, onko niitä ollut sittenkin liikaa? En tiedä, mutta olen päättänyt olla stressaamatta tästä blogista ja niinpä kirjoitan vain silloin, kun siltä tuntuu. Ja nyt taas tuntuu.

Lumilinna

Koko alkutalven kyykin iltaisin pihalla rakentamassa salaista "makkarapaikkaa" lumesta. Monen työpäivän tunnit tuli täyteen, kun vielä taskulampun valossa muovailin istumapaikkoja ja jäädytin lyhtyjä ämpäreihin. Kerrankin kunnon talvi ja lunta, josta rakentaa! 

Itseasiassa jo kolme talvea sitten suunnittelin tätä samaa, mutta silloin talvi oli jo liian pitkällä ja sen jälkeen ei ole ollut riittävän lumista talvea. Ajatuksenani oli siis lyhykäisyydessään rakentaa lumilinna/oleskelupaikka, johon voisi talvella laittaa nuotion ja paistaa vaikka makkarat lasten kanssa pakkaspäivänä. Ja lapset saisivat toki myös leikkiä linnassa. Isäntää erehdyin pyytämään apuun, mutta hän tuumasi, että kun pitää makkarapaikastakin tehdä niin massiivininen, että sinne mahtuu koko suku, niin hän ei lähde tähän juttuun mukaan.

Itsessään rakennusprojekti oli moninainen, koska ensin oli suojaa ja sitten hirmu kovat pakkaset, sitten taas suojaa jne. Aluksi "linnan" seinämät oli todella korkeat, mutta osa niistä romahti ja jouduin aloittamaan uudelleen puolivälistä. Sitten tuli taas niin kovat pakkaset, ettei linnaa voinut rakentaa korkeammaksi, mutta päätinkin värjätä ja jäädyttää sitä. Muutama päivä vierähti sumutepullon kanssa, johon oli sekoitettu sinistä vesiväriä. Lopulta satoi lunta ja päätin haudata värin ja seinätkin alkoivat taas uhkaavasti vääntyillä. Ystävänpäivän viikolla tuli sitten lähes helteet ja jouduin tekemään hätäratkaisun ja madalsin seiniä rajusti. Lopputulokseen olin kuitenkin ihan tyytyväinen. Muutama variaatio jäi vielä ensi talveen, mutta makkarat tässäkin paistui enemmän kuin kypsiksi!

Projektiin kuului tietysti myös sisustamis-vaihe (se paras vaihe), kun hamstrasin pitkin maita ja mantuja lampaantaljoja pyllyn alle. (Miksi niistä ei ole kuvaa?!) Eihän sitä kovan työn tuloksessa nyt minkään vaahtomuovin päällä sovi istua, vaan "sisustuksestakin" piti saada viihtyisä. Pate rakastui taljoihin ikihyviksi ja nimesi ne "ihaniksi pyllykarvoiksi". Jos meillä on siis ensi talvena pulkassa pyllykarvoja niin älkää ihmetelkö!

Sovittiin sitten porukalla, että ystävänpäivänä kutsutaan muutamia ystäviä ja mummot, pappa&vaari grillaamaan ja viettämään ulkoilupäivää. Päivä onnistuikin täydellisesti!

Isäntä teki loimulohta konjakilla, pippurilla, sitruunalla ja suolalla. Siis neljällä eri tavalla ja kyllä maistui! Nuotiossa lämmitettiin pannulla Hehku-viiniä lämmikkeeksi ja termareissa oli kuumaa glögiä. Makkaratikut miehet kävi vuolemassa päivällä ja ne säilytetään seuraavaakin kertaa varten. Maistui makkarat sen verta hyviltä niistä tikuista;)

Meitä oli lopulta 16 ihmistä ja kaksi koiraa viettämässä mukavaa grilli-iltaa. Sittemmin säät ovat jatkuneet märkinä ja pojat ovat vallanneet linnan ja tehneet siitä vankilan. Makkaratikut on muurattu oviaukkoon kaltereiksi ja sisälle lukitaan päivittäin pikkusisko.