Syypää sun hymyyn

Mua niin hymyilytti tänään vessassa. Näin on käynyt jo kahdesti aiemmin, mutta tänään varmistui, kuka tämän hymyn syyn takana oikein onkaan! Olen vähän aavistellut, mutta en ole ollut varma asiasta.

Tänään siis vessassa rulla veteli viimesiään. Mun periaate on se, että kuka nykäisee viimeisen kerran, nykäisee myös ensimmäisen kerran, eli mä en ala vaihtamaan uutta rullaa tilalle jos ei oo mun vuoro.

Kun kävin myöhemmin uudelleen (o-ou), oli rulla jo loppu ja hylsy telineessä.
Oltiin lasten kanssa nelistään kotona, joten en nostanut tästä suurta numeroa (enhän minä koskaan mistään). Joka tapauksessa en ehtinyt itsekään sitä nyt vaihtamaan telineeseen asti, joten jätin vaihdon seuraavaan kertaan, vaikka periaatteessa olisi ollut mun "vuoro" viedä homma loppuun. Tai alkuun.

Lähinnähän tämäkin "sääntö" on vain mua itseäni varten. Tiedättekö, miten kiva on joskus muka yllättyneenä huomata, että joku on tehnyt jonkun pienen askareen mennessään? Olet jättänyt rullan vessaan vaihtamatta ja vaikka joskus sitä joutuu odottamaan vähän pidempään, niin on se sen arvoista, kun vihdoin menet vessaan ja tadaa! joku on tehnyt sen, eikä odottanut, että se paperirulla menee siihen itsestään!!
Saa yksin vessassa sitten hymyillä, ihan vain sen takia, että joku pieni asia on tapahtunut nalkuttamatta. Nää on niitä kotiäidin pieniä hetkiä. Niitä helmiä.
Jaksaa taas vessasta lähtiessä noukkia ne sukat siitä lattialta ja viedä ne pyykkiin. Ja samalla avata sen käärön, jossa on rullalla alushousut, pitkät välihousut, päällimmäiset housut ja vielä toiset sukat.

Joka tapauksessa mulla oli oikein vessapäivä, koska mä menin sinne vielä kolmannenkin kerran.
Mitä ihmettä! Vessapaperirulla oli paikallaan telineessä ja hylsykin ihan roskiksessa asti. Lisään vielä, että rulla oli oikein päin eli paperi tuli päältä. Isäntä kun vaihtaa rullan, paperi tulee alapuolelta. Ei niiiiiiiin hyvä.

Mutta nyt mun oli lopultakin todettava, että arvailussani olen osunut oikeaan ja mun reipas eskarilaiseni osaa oma-aloitteisesti vaihtaa loppuneen vessapaperirullan tilalle uuden! Vaikka ikinä en ole lapsille asiasta maininnut.
Tää on niin uskomattoman hieno hetki, että tälläistä ei voi kokea kuin äitinä. Mikä ylpeyden aihe! Tästä saisi aihetta jo muita ärsyttäväksi facebook-päivitykseksi asti, mutta sen sijaan päädyin kirjoittamaan tästä vain kokonaisen postauksen blogiini.

Kuten jo aiemmin olen todennut, Supi on meistä se tunnollisin.
Pienenä Supin rakkain esine oli "pukka", eli imuri. Supi suuttui jos pukkaa yritti laittaa kaappiin piiloon ja mummolassakin ensimmäisenä revittiin siivouskomerosta pukka esiin. Keneen lie tuo lapsi tullut?
Toinen rakas harrastus oli pyykkien lajittelu. Koneeseen ja takaisin koppaan, koneeseen ja taas takaisin.
Hienoa huomata, että tuo into ei ole kokonaan kadonnut vaikka siltä välillä näyttääkin, kun käy katsastamassa poikalasten huonetta. Kyllä nämä vielä joskus uskaltaa päästää maailmalle!

Tämän päivän tulen muistamaan.

                                                    Linkki fiilistelymusiikkiin