What happens in Vegas stays in Vegas

No niin. Yritän nyt palailla taas kirjoittamaan tänne hiukan. Ihka ensimmäiseksi minun on varmaan kerrottava Amerikan reissusta, jossa käytiin touko-kesäkuun vaihteessa. Ajattelin kirjoittaa tämän kahdessa osassa, eli ensin Vegasista ja sitten Losista.

Lähdettiin kotoa 31.5 ajamaan lentokentälle klo 3.00 yöllä. Mummu ja Vaari oli tulleet hakemaan lapsia ja edellisenä iltana juhlittiin Supin hyvin kulunutta eskarivuotta grillijuhlin. Ihme kyllä se taisi olla melkein ainoa kaunis päivä tänä kesänä niin ettei kesken tarvinnut juosta sadetta karkuun.

Yläkerrasta kuului vain tuhinaa, kun me startattiin matkaan aamuyöllä. Yleensä olen nukkunut matkalla, mutta vaikka otin tyynyn autoon, mulle ei muistaakseni ainakaan tullut yhtään uni silmään enää matkalla.

Ensimmäinen odotettu kolaus tuli heti lentokentällä, kun Finnairin tiskillä meille ilmoitettiin, että olemme standby-paikoilla, sillä lentokone on myyty yli ja kaikki eivät mahdu lennolle. Oi, hieno juttu! Meillä oli tiedossa suhteellisen lyhyt vaihto Lontoossa eikä olisi kauhean kiva perua reissua tai olla perillä kolme päivää myöhässä, kun reissu oli muutenkin näin kauaksi suhteellisen lyhyt. Isi siinä taisi vähän hermoillakin, mutta portilla oli tosi ystävällisiä lentoemoja, jotka sanoivat, että mahdutte varmasti koneeseen. Vieläkin jäi vähän epäselväksi, miksi koneet ylipäätään myydään yli, koska se on kuulemma aivan normaali käytäntö? Minusta se kuulostaa lähinnä ahneudelta lentoyhtiön puolelta.

Lento lähti Suomen aikaa kahdeksan maissa aamulla ja Lontooseen oli aika lyhyt pyrähdys. Taisin nukkua melkein koko parituntisen, kun yöllä oli tullut nukuttua niin vähän. Jouduttiin Lontoossa tekemään check in uudelleen, koska standby-lippujen takia meitä ei voitu suoraan chekata perille asti. Vähän juoksujalkaa siinä mentiin, mutta hyvin ehdittiin.

Lennettiin Grönlannin yli :)
Onneksi itse kohteessa oli lämpimämpää!

Lontoossa päästiinkin sitten kunnon koneeseen, Isäntä oli jo etukäteen varmistanut, minkälaisella koneella lennetään ja ihan hyvän kokoinenhan tuo 777-300er oli. American Airlinesin kone oli suhteellisen uusi ja vaikka lento kesti 13 tuntia, se meni ihan mukavasti elokuvia katsellessa. Minä katsoin vähän vähemmän juonellisia elokuvia, kun ajattelin, etten kuitenkaan tajua mitään ilman tekstitystä, mutta ihan hyvin meni :D Isäntä sitten taas valitsi jotain neljän tunnin super-elokuvia, joissa oli niin monimutkainen juoni etten olisi tajunnut vaikka ne olisi olleet puhuttu suomeksi.. Pari elokuvaa ja vähän unta niin siinä se matka menikin. Matkan aikana meille tarjotiin vain yksi ateria, jäätelö ja pieni lämmin leipä.

Hertzin AlwaysLost-navi. En suosittele ainakaan maksamaan tästä.
Oli aivan pihalla koko ajan ja siltä vuodelta, kun navigaattorit keksittiin!

Los Angelesissa meillä oli varattu vuokra-auto Hertziltä ja lentokentältä kulki linja-autot, jotka kuljetti eri vuokraamojen välillä. Hertzillä palvelu oli kyllä aivan ala-arvoista, jos sitä yleensäkään palveluksi voi kutsua, ja lopulta kahden tunnin selvittelyjen ja odottamisen jälkeen me saatiin auto alle! Kello oli paikallista aikaa noin viisi iltapäivällä, kun päästiin matkaan ja tarkoitus oli siis ajaa vielä illaksi Las Vegasiin. Lämmintä oli noin 25-30 astetta ja se lämpeni koko matkan Vegasiin. Pysähdyttiin matkalla vain kerran syömään hampurilaiset ja sekin oli Losin päässä. Yhteensä matkaan meni Losista meillä melkein 8 tuntia! Se on aivan uskomatonta, miten matka, joka ei periaatteessa ole edes kovin pitkä, noin 370 kilometriä, voi kestää niin kauan. En tiedä, miten sitä ihmistä riittää, mutta siellä me mentiin ruuhkassa varmaan ainakin 100 km noin 20km tuntivauhtia. Kyllä se sitten puolessä välissä alkoi vähän vetää, mutta keskiyölläkin autoa tulee kolmea kaistaa vastaan jonoissa ihmisiä. Uskomatonta tälläiselle pikkukylän tytölle :D Ajettiin vähän vuorotellen, kun alkoi väkisin jo silmä luppasta.

Mielenkiintoista matkalla oli kuumuus, joka vain kohosi vaikka alkoi olla yö. Matkalla Losista Vegasiin on myös Yhdysvaltain kuivin, kuumin ja matalin kohta Death Valley. Tuossa kohdassa varoituskyltein kehotettiin sammuttamaan autoista ilmastoinnit ja kaikki ylimääräiset laitteet, jotta moottorit eivät ala keittää. Laitoin ikkunasta käden ulos ajaessa ja ilma tuntui melkein polttavan kuumalta. Asteita tuolloin oli noin 45. Katsoin Wikipediasta  ihan mielenkiinnosta lämpötiloja ja esimerkiksi vuonna 2001 Death Valleyssä pysyi 154 päivää lämpötila yli 38 asteen yhtäjaksoisesti. Aika hurjaa, kun vertaa esimerkiksi Suomen kesään. Voi sanoa, että koko kesän ei ole pysynyt lämpötila edes nollan yläpuolella :D Ei ole montaakaan yötä taaksepäin, kun lämpötila oli paikoin käynyt pakkasella, meillä se kävi +2 asteessa. Hyrrr. Sademääristä tuolla ja täällä ei viitsi edes mainita.

Perillä Vegasissa oltiin yhden aikaa yöllä ja laskin siinä sängyllä, että matkustusta oli takana sellaiset 32 tuntia siitä, kun kotoa oltiin lähdetty. Melkoisesti istumista. Ei jaksettu lähteä hakemaan edes syömistä vaikka oli vähän nälkä, päätettiin vain kavuta sänkyyn ja unta ei tarvinnut kauaa odotella.

Maanantai

Meidän hotelli El Cortez Hotel & Casino, oli downtownissa ja seuraavana aamuna lähdettiin hiukan katselemaan maisemia ensin kävellen. Käveltiin Fremont streetiltä läpi ja etsittiin hyvää aamupala-paikkaa, joka lopulta löytyi sitten Fremontin toisesta päästä. Syötiin jonkin sortin tortilla/taco-annokset. 7+, ei kovin hääppöistä, mutta toimitti asiansa. Päätettiin ottaa auto alle ja lähteä tutustumaan Stripin tarjontaan. Pysähdyttiin maailman suurimmassa matkamuistomyymälässä ja ajettiin sitten ensin Strippi läpi ja käytiin kuvaamassa Welcome to fabulous Las Vegas-kyltti sen toisessa päässä. Ilma oli sellainen lämmin +40 koko ajan, mutta ilma on siellä niin kuiva, ettei lämpö tuntunut minusta niin korkealta. Eikä se aiheuttanut ollenkaan hikoilua.

Tuossa näkyy New York New Yorkin huimaa vuoristorataa,
jota käytiin kokeilemassa. 

Hih, minionsit tottakai :)

Pariisissa ehdittiin poiketa ;)

Stripillä jätettiin suunnilleen keskivaiheille auto ja lähdettiin katsomaan, mitä jalkaisin löytyy. Käytiin M&M:sin kaupassa, CocaCola-kaupassa ja harhailtiin casinoja läpi. New York New Yorkissa käytiin ajamassa vuoristoradalla ja pitihän se toki jonottaa etummaiseen riviin. Sanon, että koko Särkänniemi kalpeni sillä hetkellä, kun pudottiin ensimmäistä 44 metrin mäkeä alas. Suosittelen kyllä ehdottomasti. Takana sattui vielä olla jonossa suomalainen perhe ja vaihdettiin vähän kuulumisia. Ei montaa suomalaista koko reissulla tavattu. Ensimmäinen kokonainen päivä meni vähän kierrellessä ja kaarrellessa. Otettiin haltuun mm. Bellagion tanssivat suihkulähteet (jotka olivat hienoinen pettymys) ja mailin mittainen ostoskeskus..

Mailin verran shoppailua :)

Kuvat on taas tasoa tämä, mutta ostoskeskuksissa/casinoilla
oli todella upeat katot. Tässäkin oli maalattu ihan aidon näköinen
taivas.

Tässä odoteltiin niitä tanssivia suihkulähteitä Bellagion
edustalla. Tasatunnein esitys, yöllä valaistu.

Illalla yritettiin mennä syömään valmiiksi TripAdvisorista katsottuun ravintolaan, mutta sattuihan se tietysti olla remontissa ja kiinni! :( Buffetitkin sulkeutuivat joka paikassa klo 22 (mikä minusta hyvin omituista kaupungissa, joka ei koskaan nuku) ja lopulta päädyttiin jo kamalassa nälässä johonkin epämääräiseen hampurilaisravintolaan. Taas. Niitä siellä kyllä löytyy. Ei uskallettu kokeilla Heart Attack grilliä, jossa minimi kalorimäärä taisi olla 8000 kaloria yhdessä hampurilaisessa. Yli 160 kiloa painavat asiakkaat saavat syödä ilmaiseksi ja etuovella onkin puntari ja suuri taulu, josta näet josko painosi yltäisi ilmaiseen hampurilaiseen. Ovessa luki, että sydänkohtausriskin takia otamme maksun ennen ruokailua.

Tiistai

Tiistai-aamuna lähdettiin ajelulle. Tarkoituksena oli nähdä Hooverin pato ja mahdollisesti fiiliksen mukaan jatkaa myös Grand Canyonille asti, jonne oli kyllä ensitietojen mukaan hiukan liian pitkä matka. Hooverin pato ei ole Vegasista kuin noin 30 mailin päässä, joten sinne suunnattiin ensin. Pato oli kyllä hieno ja keli kuuma! Kuumuuksissani pyyhin naamaa ja tietysti silmälasin sanka irtosi! Onneksi se pysyi jokseenkin mukana kuitenkin, eikä haitannut toistaiseksi juurikaan menoa. Kuvat kertokoon enemmän.

Jonkin sortin ylivuotoputki :O

Päätettiin vielä jatkaa matkaa, kun käytiin kysymässä vinkkiä Hooverin turisti infosta. Viralliseen Grand Canyonin kansallispuistoon oli matkaa yli 300 mailia, mutta lähempänä, parin tunnin ajomatkan päässä padolta oli skywalk ja "yksityisomistuksessa" oleva Grand Canyonin alue (näin ainakin ymmärsin), jossa pääsi näkemään upeita maisemia myös. Itse Grand Canyonhan on 446 kilometriä pitkä, joten paikalla ei sinänsä ole väliä, mutta ominpäin sitä ei tietenkään pääse noin vain joka kohdasta kurkkimaan. Ilmeisesti tämä lähempänä oleva paikka oli aavistuksen arvokkaampi kuin tuo toinen kauempana sijaitseva. Liput täällä maksoi muistaakseni 45 dollarin luokkaa ja siellä toisessa ne olisivat olleet 20-30 dollarin välillä. Se lienee suurin ero näissä kahdessa paikassa. Maisemat jo matkalla olivat kerrassaan upeat, joten ei epäilystäkään, että oltaisiin ainakaan niistä jääty paitsi, kun valitsimme lähemmän osan Grand Canyonista!

Matkalla pysähdyttiin tankkaamaan ja syömään Colorado Riverin rannalla, Willow Beachissä, jossa olikin todella kauniit maisemat. Otettiin pientä purtavaa ja juomista ja jatkettiin samantien matkaa.

Tuli sitten samalla ikävä meidän ankkoja :D

Perille päästyämme lähdettiin tutustumaan matkamuistomyymälään, jossa siis toimi myös lippupiste. Kävi ilmi, että tuo sisäänpääsylippu kattoi siis bussimatkan, joka kesti kahdesta kolmeen tuntia ja vei kävelemään skywalkille ja paikalle, josta pystyi ottamaan kuvia Grand Canyonista. Jotenkin se kuumuus ei houkuttanut istumaan bussiin 50 japanilaisen turistin kanssa, joten päätimme jäädä tutkimaan tietoa helikopterilennoista kanjonilla. Osa paketeista oli myyty ennalta loppuun, mm sellainen, jossa helikopterilla laskeudutaan kanjonin pohjalle. Tarjolla oli erilaisia ja kestoisia lentoja. Me sitten lopulta päädyttiin ihan pelkkään lentoon, joka kesti noin 15 min ja lensi kierroksen kanjonin päällä ja sieltä näkyi myös tuo skywalk. Ei kaduta yhtään, että valittiin bussimatkan sijaan tuo lento! Aivan huikeat maisemat ja varmasti yksi upeimmista kokemuksista ikinä! Meitä oli lentäjän lisäksi me ja toinen pariskunta, joka ei koko aikana siitä asti kun kopteria odotettiin ja sinne noustiin ja lennettiin, sanonut sanaakaan toisilleen tai hymyilleet. Me oltiin ihan into piukeena ja otettiin kuvia ja toiset naama peruslukemilla ihan niinkuin olisivat tehneet sen joka päivä viimeiset kymmenen vuotta. Jokainen tietysti tyylillään :)

Illalla Vegasissa Isäntä kävi vielä testaamassa Vegasin upeimmaksi kutsutun buffetin Bellagiossa. Jonotus buffettiin taisi kestää pari tuntia ja maksoi lähemmäs 40 dollaria. Itse käytin tuon ajan shoppailuun ja ilmeisesti se ei ollut huono ratkaisu, sillä Isännän mukaan ruotsinlaivan buffetti voittaa 6-0.

Enkä epäile yhtään..

Käytiin vielä metsästämässä muutamaa korttipakkaa tietyiltä kasinoilta, mitkä multa vielä puuttui ja Luxorin myymälästä löytyi sit onneksi sellainen kauppa, josta sai jokaisen kasinon kortteja niin sain muutaman viimeisen vielä itselleni. Kasinoilla siis käytetään jokaista korttipakkaa vain kerran ja nämä käytetyt kortipakat päätyy osittain myyntiin matkamuistoiksi. Parilla dollarilla saa siis korttipakan, jossa merkintä missä, minä päivänä ja missä pöydässä pelattu. Ihan hauska muisto, jos joku vaikka sattunut miljoonat juuri näillä korteilla voittamaan ;) Näin ainakin haluan itselleni uskotella :D

Keskiviikko

Keskiviikko-aamuna tehtiin vielä viimeinen kierros auton kanssa stripillä ja lähdettiin kohti Losia. Vegas oli upea paikka ja ehdottomasti kerran elämässä koettava/vierailtava kohde, mutta jos et ole menossa menettämään lomabudjettiasi, juhlimaan överisti tai naimisiin Elviksen kanssa, niin tälläinen parin päivän vierailu riittää vallan mainiosti, eikä jää tunnetta, että jotain olisi jäänyt näkemättä. Ainutlaatuisuuttaan ja loistokkuuttaan mitenkään polkematta, loppupelissä aitous ja tunnelma kaupungista jäi puuttumaan ja päällimmäiseksi mieleen painui lähinnä sellainen tietynlainen teennäisyys ja prameat kulissit. Sellainen hetken huuma, joka on täysin toisessa ääripäässä arkielämästä. Mutta se lienee tietysti koko idea ja siinä mielessä maineensa veroinen siis.

Niin ja teille, keitä kiinnostaa, ollaanko kasinoilla iltapuvuissa niinkun elokuvissa niin ei. Ihan tavalliset tennissukat ja sandaalit shortsien seuraksi sopii hyvin, kun pakkaat itsellesi matkavarustusta.

Matka kotiinpäin tuntui ainakin hiukan lyhyemmältä, ehkä myös koska oli valoisaa ja takana ei ollut jo valmiiksi vuorokautta istumista. Pysähdyttiin matkalla kahdesti. Ensin, koska Isi näki autiomaan keskellä aivan mielettömän kokoisen vuoristoradan ja toisen kerran, kun pysähdyttiin tankkaamaan ja syömään.

Ensiksi tosiaan kaukana häämötti vuoristorata, joka sai Isille aikaan kolmevuotiaan uhmaikäisen tavoin kauhean "tonne mä haluan-reaktion" ja sinnehän sitä sitten oli päästävä. Hotelli ja casino, jonka yhteydessä vuoristorata oli, osoittautui erittäin upeaksi paikaksi ja sinne voisin ehdottomasti suunnata vaikka lastenkin kanssa.

Vuoristorata lopulta paljastui joksikin ennätysradaksi, joka oli vuonna 1996 ollut Guinnessin ennätysten kirjassa. Ai kauhee, mua sattuu mahaan vieläkin. Tuntui, että se ei lopu ikinä ja yleensä, kun on tottunut siihen, että tulee yksi iso mäki niin tuossa oli ainakin kolme sellasta karmean isoa. Isi sai juuri kiinni silmälaseistaan yhdessä mäessä, kun ne lähti lentoon. Hyh, onneksi ei tarvitse varmaan toista kertaa elämässä tolle tielle osua!

Vielä matkalla, kun vuoristoradasta oltiin selvitty, pysähdyttiin PeggySue-nimiseen ravintolaan, joka oli alunperin avannut ovensa jo 50-luvulla. 80-luvulla avattu uudelleen ja palvelee matkalaisia 50-luvun hengessä. Aivan ihana paikka, hyvää ruokaa, hyvä palvelu ja ihana kokemus. Suosittelen pysähtymään jos tuolla sattuu ajelemaan!

Lopuksi vielä muutama kuva matkan varrelta, intouduin kuvaamaan erityisesti kylttejä :) Jatkan vielä Los Angelesin päivät erikseen.

Mietin vaan, mitenkähän tämäkin lausutaan?

MillanMagiat

Olen ollut nyt vähän laiska tämän blogin kanssa, täytyy myöntää. Kevättä on rinnoissa ja paljon mielessä aiheita, MUTTA.

Onko kukaan muu pannut merkille, miten ikävästi työt haittaavat vapaa-aikaa ja vapaa-ajan harrastuksia? Tuntuu, että minäkin, kun teen niinkin paljon, kuin noin kerran-kaksi kuussa sen yhden työvuoron, niin muuta ei sitten ehdikään :) Sillä aikaa talo ja piha ja koko muu elämä on levinnyt käsiin ja on aloitettava kaiken handlaaminen alusta.. En edes uskalla kuvitella itseäni kokoaikatyöhön. Huh! Ai niin, mullahan on kokoaikatyö täällä kotona..

Jatkoa ajatellen..

Kesäkuun alkupuolella on tulossa seuraava reissu-aiheinen juttu, kun matkaamme toukokuun viimeisenä päivänä kohti Ameeriikkaa. Kolmen päivän vierailu Las Vegasissa ja 4 päivää Los Angelesissa; siitä on pakko olla jotain huikeaa kerrottavaa! Hyvässä lykyssä kerrottavaa saattaa kertyä jo tavan mukaan lentokentältä ;) Matka taittuu molempiin suuntiin Lontoon kautta, joten saa nähdä, löytyykö sieltä yhtään varteenotettavaa kauppaa, jossa voisi nolata itsensä.

MillanMagiat

Loin sivuston facebookiin, johon aion jatkossa julkaista pääasissa kuvat leipomuksistani ja mahdollisesti myös kynsi-kuvia. Sivusto löytyy nimellä MillanMagiat ja siitä SAA käydä tykkäämässä:) Huhti-toukokuun aikana tulossa ainakin kukkakoria, rokkikakkua ja kermaunelmaa sekä muutamia voileipäkakkuja. Ensimmäinen jo huomenna.

Kevätsiivousta

Olen epäonnistuneesti yrittänyt suorittaa kevätsiivousta huhtikuun alusta saakka, mutta tämän tavaramäärän kanssa meinaa mennä paniikkiin. Olen polttanut osan, heittänyt osan roskiin ja osan lahjoittanut eteenpäin. SILTI eteisessä seisoo epätoivoisen isolta näyttävä kasa tavaraa, joka ei kuulu mihinkään. Tänään jatkoin urakkaa jälleen ja ehkä vielä kesään mennessä saadaan lattia näkyviin.

Elohopeaa

Sattuipa eilen jälleen eräs tapaus lasten kanssa. En voinut kyllä mitään ja minua nauratti aivan hirveästi. Aamulla mitattiin Supin kuume, poika oli jotenkin vaisun oloinen ja elohopea pomppasikin melkein 39 asteeseen! Minä sain taas "hyvä äiti"-fiiliksen, kun olin aiemmin sanonut, kun Supi valitti outoa oloa, että "raitis ilma tekee sulle hyvää, oot vaan nukkunut vähän huonosti..". Onneksi päätettiin kuitenkin varmistaa kuume taksia odotellessa.

No eihän kuumemittareissa enää elohopeaa oikeasti käytetä, vaan se on korvattu Gallinstan-seoksella. Galliumista, indiumista ja tinasta valmistettu seos on täysin myrkytön ja ympäristöystävällinen. Kyllä mun piti eilen tää selvittää sen jälkeen, kun meillä meni pieniä harmaita jalanjälkiä joka huoneessa.

Kuumemittari jäi pöydälle ilman koteloaan ja hetken päästä Patukka olikin napannut sen ja istuskeli olohuoneessa tuolinnojalla. Arvasin kysymättä, mitä on tapahtunut, kun Paavo katsahti yhtäkkiä mua vähän hätääntyneen näköisenä. Kuumemittarin pää oli napsahtanut poikki ja vaikka en edes tiennyt, että Pate oli kuumemittarin ottanut, niin äidinvaistoni kertoi heti, mistä oli kysymys.

Eipä siinä sen enempää, imuroin nurkan ja heitin loput mittarista roskiin. Myöhemmin huomasin lattialla muutaman tumman jäljen, mutta ajattelin, että takasta oli tippunut nokea. Illalla sitten huomasin, että jäljet lisääntyivät ja niitä oli vähän joka puolella. Kysyin, kenen jaloista tämä nyt tulee ja Pate vastasi tyynesti valkoisen pitsipäiväpeiton päältä, että hänen jaloistaan. Käskin miehen kiireen vilkkaan pois sängyltä ja komensin vaatteet pois ja suorinta reittiä suihkuun. 

Paavo käveli keittiöön ja kääntyi katsomaan taakseen: "Äiti, niitä jälkiä on täälläkin!". Kysyin tuleeko niitä vieläkin vaikka sukat oli pois jaloista ja Paavo vastasi niin hämmentyneenä "joo-o!", että en pystynyt olla nauramatta. Lapset on niin mahtavan vilpittömiä! Vielä piti muutama askel ottaa varmistukseksi ja silmät selällään niitä tuijottaa. Ja aivan yllättyneenä ihmetellä, miten jäljet koko ajan lisääntyy, vaikka hän vain yrittää niitä väistellä!

Voin kertoa, että jäljet eivät lähteneet lattiasta, vaan jäävät meitä muistuttamaan siitä, että arki on juhlaa rakkaampaa!

Innostuja

Syytän aina miestäni siitä, että hän on kovin tuulella käyvä tapaus ja saa jos jonkinmoisia "Joo semmosen mä teen-ideoita". Yhtenä päivänä alkaa rakentaa leikkimökkiä, toisena kanalaa ja kolmantena palvaamoa. Eikä mikään valmistu alkuinnon jälkeen (paitsi näistä kanala).

En tiedä, tekeekö sitä vain seura kaltaisekseen vai, olenko mä aina ollut tällainen, mutta nyt minäkin olen taas innostunut uusista jutuista. Tai ehkä se on vain tämä kevät?

Intouduin ostamaan itselleni vähän tarvikkeita geelikynsien ja geelilakkausten tekoon ja aion jossain vaiheessa ehkä julkaista joitain kuvia tekemistäni kynsistäkin, kun pääsen nyt ensin alkuun! Rakastan glitteriä, askartelua ja pientä pipertämistä, joten uskon, että tulen viihtymään kynsien parissa lähes yhtä hyvin kuin kakkujen parissa:)

Olen löytänyt kauan kadoksissa olleen kameran johdonkin, joten luvassa saattaa jatkossa olla jopa vähän laadukkaampia kuviakin! Mutta ei vielä tänään.

Kakkutehdas

Ajattelin julkaista pari kuvaa myös intohimostani; kakuista, mitä on tullut tehtyä (ja vähän muistakin kuin kakuista). Facebookin profiilista löytyy kaikki kuvat, mitkä olen muistanut napata, mutta tänne blogin puolelle suunnittelin laittavani vain ne mihin itse olen ollut tyytyväinen ja ne räpellyskakut jääköön sinne facen puolelle.

Tämän Jokereiden logoa etäisesti muistuttavan kakun tein "tilauksesta", eli tämä ei päätynyt omiin suihin, mutta olin tyytyväinen kirkkaisiin väreihin. Minulle tärkeää kakun ulkonäön lisäksi on myös kakun maku ja siksi satsaan yleensä mielummin siihen, että koristelen kakut kermalla, kuin sokerimassalla. Tämä kätki sisäänsä mansikkarahkaa ja valkosuklaamoussea.

Toinen jo vähän vanhempi kuva, on kakusta, joka tehtiin ystäviemme läksiäisiin. Tämän tarkoitus oli muistuttaa afrikantähti-pelin pelilautaa. Täytteitä en enää muista, mutta tämä saattoi olla ainakin 40 ihmisen kakku ellei useammankin. Kakkua jaettiin vähän jokaisen matkaan vielä lähtiessä! ;)

Kakkujen kanssa ei kai koskaan tule valmiiksi ja aina tulee itselle mieleen parannettavaa, mutta kyllä minä tähänkin sitten loppuviimein ihan tyytyväinen olin. Ehkä poistaisin nyt nuo valmiit marsipaani-eläimet, mutta toisaalta paikalla oli myös paljon lapsia, jotka kyttäsivät osuisiko joku niistä omaan palaan.

Samoissa läksiäisissä taisi olla tarjolla myös tämä TexMex-aiheinen voileipäkakku, jonka idea täytteitä vähän mukaillen, on varastettu suoraan Kinuskikissalta. Kiitos hänen koko minun leipomisinnostukseni. Mutta tämä kakku on ihan hauska vaihtelu perinteiseen ja tätä reseptiä on käytetty useamminkin.

Oliko meillä taas joku naistenilta? Seuraavat piparit leivoin (puolustukseksi) jo aikaa ennen Koko Suomi-leipoo ohjelmaa, jossa näin samaa ideaa jonkun käyttävän. Eli yhden yön saatoin näiden kanssa istua ruokapöydän ääressä ja asetella nomparelleja pinseteillä. Sairaus se on kai tämäkin. Jokaiselle alusasulle löytyy yhteensopiva pari, mutta halusin sekoittaa piparit, jotta jokainen voi rauhassa etsiä sopivat alkkarit tai toisinpäin. Sain siinä samalla selville, ketkä käyttää sekapareja ja ketkä kulkee kokonaan ilman :D 

Sitten tähän mennessä suurin urakkani, 9 pellillistä pohjaa vaatinut jättikakku. Pinnasta ei meinannut millään tulla tasaista lopultakaan, mutta kutsutaan sitä "elävän näköiseksi", eikö se ole synonyymi epätasaisuudelle? Tästä ei olisi selvitty ilman ihanien ystävien kylmiötä! Missä tämmöistä voi säilyttää odottamassa tarjoilua? Eipä käynyt mielessä, mutta selvittiin jälleen kerran!

Vielä viimeisimpänä suolainen "kakku"; poro-tuulihattu-kakku, joka sai innostuksensa tuosta jo aiemminkin mainitusta Koko Suomi leipoo -ohjelmasta. Eli tässä tuulihatut täytettiin poromoussella ja kasattiin kakuksi. Väliin pöyrittelin jotain kaupan savuporo-leikkeleitä ja oliko se nyt rucolaa? Tää ruokapuoli ei ole mun vahvaa alaa. Nirsous taisi taas nousta pintaan ja en uskaltanut itse edes maistaa. (Poro - not, Jauheliha - hot :D) Onneksi pappa tuli kahville ja osasi arvostaa.

Siinäpä niitä taisi nyt jokunen olla, ehkä vielä lisään myöhemmin, jahka katselen vanhoja kuvia läpi. Sieltä löytyy paljon muutakin hauskaa katseltavaa ja ajattelin, että ehkäpä teen jossain välissä koosteen ainakin reissuista, mitä on tullut tehtyä. Ihan itsenikin vuoksi, tämä aika näyttää kuluvan niin hirveää tahtia... 

Patukainen, Lempuska ja Supanteri

Lapsille kuuluu hyvää (senhän te halusitte kuulla) ja Patukainenkin täytti helmikuussa jo 5! Viime viikon vierailu 5-vuotisneuvolassa meni niin, että herra ei suostunut näyttämään varpaillakävelyä eikä sanomaan vaaRia (eli äRRää), mutta muilta osin ihan onnistuneesti ilmeisesti. Ihmettelen, miksi se vieraskoreus ja ujostelu puskee ulos aina neuvolassa, missä juuri olisi paras näyttää se todellinen luonto. Eipä vaan, terve ukkeli se on tuokin.

Pikku-akan uudeksi suosikiksi on noussut nyt Heli Kettu, eli Hello Kitty, ja Heli Ketun sukat on nyt joka aamun vakkari-valinta. Sukat oli lähdössä eteenpäin pienen koonsa vuoksi, mutta ovatkin nyt nousseet arvoon arvaamattomaan.

Supsu jaksaa käydä eskaria mallikkaasti ja kyllä mua vähän hymyilytti, ehkä jopa hymähdin ääneen, kun avasin reissarin viimeviikolla. "Sulho on valittu eskareiden edustajaksi oppilaskunnan hallitukseen demokraattiisella suljetulla lippuäänestyksellä." Voin kuvitella.

Täällä taas!

Ei ole ollut nyt mitään tapahtumia meidän perheessä, mistä kirjoittaa.. Vai, onko niitä ollut sittenkin liikaa? En tiedä, mutta olen päättänyt olla stressaamatta tästä blogista ja niinpä kirjoitan vain silloin, kun siltä tuntuu. Ja nyt taas tuntuu.

Lumilinna

Koko alkutalven kyykin iltaisin pihalla rakentamassa salaista "makkarapaikkaa" lumesta. Monen työpäivän tunnit tuli täyteen, kun vielä taskulampun valossa muovailin istumapaikkoja ja jäädytin lyhtyjä ämpäreihin. Kerrankin kunnon talvi ja lunta, josta rakentaa! 

Itseasiassa jo kolme talvea sitten suunnittelin tätä samaa, mutta silloin talvi oli jo liian pitkällä ja sen jälkeen ei ole ollut riittävän lumista talvea. Ajatuksenani oli siis lyhykäisyydessään rakentaa lumilinna/oleskelupaikka, johon voisi talvella laittaa nuotion ja paistaa vaikka makkarat lasten kanssa pakkaspäivänä. Ja lapset saisivat toki myös leikkiä linnassa. Isäntää erehdyin pyytämään apuun, mutta hän tuumasi, että kun pitää makkarapaikastakin tehdä niin massiivininen, että sinne mahtuu koko suku, niin hän ei lähde tähän juttuun mukaan.

Itsessään rakennusprojekti oli moninainen, koska ensin oli suojaa ja sitten hirmu kovat pakkaset, sitten taas suojaa jne. Aluksi "linnan" seinämät oli todella korkeat, mutta osa niistä romahti ja jouduin aloittamaan uudelleen puolivälistä. Sitten tuli taas niin kovat pakkaset, ettei linnaa voinut rakentaa korkeammaksi, mutta päätinkin värjätä ja jäädyttää sitä. Muutama päivä vierähti sumutepullon kanssa, johon oli sekoitettu sinistä vesiväriä. Lopulta satoi lunta ja päätin haudata värin ja seinätkin alkoivat taas uhkaavasti vääntyillä. Ystävänpäivän viikolla tuli sitten lähes helteet ja jouduin tekemään hätäratkaisun ja madalsin seiniä rajusti. Lopputulokseen olin kuitenkin ihan tyytyväinen. Muutama variaatio jäi vielä ensi talveen, mutta makkarat tässäkin paistui enemmän kuin kypsiksi!

Projektiin kuului tietysti myös sisustamis-vaihe (se paras vaihe), kun hamstrasin pitkin maita ja mantuja lampaantaljoja pyllyn alle. (Miksi niistä ei ole kuvaa?!) Eihän sitä kovan työn tuloksessa nyt minkään vaahtomuovin päällä sovi istua, vaan "sisustuksestakin" piti saada viihtyisä. Pate rakastui taljoihin ikihyviksi ja nimesi ne "ihaniksi pyllykarvoiksi". Jos meillä on siis ensi talvena pulkassa pyllykarvoja niin älkää ihmetelkö!

Sovittiin sitten porukalla, että ystävänpäivänä kutsutaan muutamia ystäviä ja mummot, pappa&vaari grillaamaan ja viettämään ulkoilupäivää. Päivä onnistuikin täydellisesti!

Isäntä teki loimulohta konjakilla, pippurilla, sitruunalla ja suolalla. Siis neljällä eri tavalla ja kyllä maistui! Nuotiossa lämmitettiin pannulla Hehku-viiniä lämmikkeeksi ja termareissa oli kuumaa glögiä. Makkaratikut miehet kävi vuolemassa päivällä ja ne säilytetään seuraavaakin kertaa varten. Maistui makkarat sen verta hyviltä niistä tikuista;)

Meitä oli lopulta 16 ihmistä ja kaksi koiraa viettämässä mukavaa grilli-iltaa. Sittemmin säät ovat jatkuneet märkinä ja pojat ovat vallanneet linnan ja tehneet siitä vankilan. Makkaratikut on muurattu oviaukkoon kaltereiksi ja sisälle lukitaan päivittäin pikkusisko.