Varaslähtö namipäivään

Otettiin eilen varaslähtö namipäivään ja ostettiin lapsille muumitikkarit. Meilläkin oli tavallaan "namipäivä", sillä saatiin parasta namia ikinä: aikaa suunnitella seuraavaa reissua! No okei, ei se muumitikkari niin kauaa kestänyt. Joka tapauksessa, ajateltiin kadota pieneen reissuun lasten kanssa ja olla uusivuosi ulkomailla.

Suunniteltiin tällä kertaa automatkaa, ensin laivalla yli Tallinnaan ja siitä mielen ja rahan mukaan liikkumista Baltiassa. Minua itseäni kiinnostaisi Riikan kuuluisat joulumarkkinat, jotka kestävät 14. tammikuuta saakka. Arvaan jo kysymättä, olenko ainoa. Isäntä googlasi sotamuseoita (onneksi aika laihalla menestyksellä) ja lapset kyselivät huvitusten perään. Kaikkea tätä pitäisi matkalta siis löytyä.

Ihan ensimmäiseksi suunnistettiin verkkokauppapistecomiin ostamaan kahdella näytöllä ja kolmilla kuulokkeilla varustettu dvd-soitin autoon. Lasten viihtyvyys - done. (...ja ehkä sadan kappaleen paketti muumitikkareita hanskalokeroon?).

Jos satun saamaan töitä joulunpyhiksi, niin otan ne vielä vastaan, noin niinkun palkkapussia ajatellen, mutta jos näyttää siltä, että töitä ei ole tarjolla, saatetaan suunnata reissuun jo joulun aikoihin. Emme vielä varanneet laivamatkoja kumpaankaan suuntaan, kun hinnat näyttäisivät reittimatkoilla olevan vakiot. Ja paluumatkaa ei kannata varata, meistä kun ei koskaan tiedä, mistä me innostutaan tulemaan takaisin ja koska.

Isännän arki alkaa 12.1 ja Supin eskari 7.1. Jos lähdetään joulun tienoilla, ehditään hyvinkin olla lähemmäs kaksi viikkoa pois ja välipäivinäkin lähtiessä vähintään viikko. Rahapussi tietysti meillä määrää hyvinkin paljon ja tietysti se, kuinka kivoja kauppoja tulee vastaan heti ensimmäisinä päivinä;)

Ajateltiin valmiiksi vähän tutkia, mitä kivaa tarjolla on lapsenmielisille (eläintarhoja esimerkiksi?) ja sitten vaan katsella ja ajella fiiliksen mukaan ja pysähtyä aina, kun näyttää mielenkiintoiselta. Jos on hyviä vinkkejä tai kokemuksia, niin olisin ehdottoman onnellinen ja kiitollinen niistä!

Me ei oikein perusteta noista edeltä varatuista majapaikoista, kun ollaan niin mielialoilta ailahtelevia kaikki, hyvässä ja pahassa. Ja jotenkin paikan päällä on helpompi katsoa, mikä paikka miellyttää. Ihan kaiken varalta laitetaan takakonttiin patja ja otetaan mukaan muutama viltti ja tyyny. Jos hätä yllättää, niin lapset mahtuu hyvin meidän tilaihmeeseenkin nukkumaan, kun takapenkit kaataa. Ja ainahan sitä itsekin yhden yön etupenkillä viettää. Asenne ratkaisee, se me ollaan opittu. Matkaan ei kannata lähteä jos pipo on yhtään liian kireällä. Kyllähän sen jokainen arvaa, että kun matkaa taittaa kolmen pienen lapsen kanssa, ei se aina voi olla yhtä juhlaa, mutta omalla asenteella siitäkin voi tehdä vähintäänkin siedettävää. Ja niillä muumitikkareilla tietysti, mutta ei oteta niitä nyt tähän.

Tämä reissu on vasta siis suunnitteilla (ollaan ajoissa - viikko aikaa), eikä lopulta tiedä, löytääkö meidät Italiasta, Kap Verdeltä, Riikasta vai kotoa mököttämästä, mutta on tämä silti aina yhtä jännää! Ihan niinkuin tästä suunnitteluvaiheesta jo alkaisi yksi matka ja lopulta itse reissu on vain piste iin päälle tässä jännässä tapahtumasarjassa, joka on piristänyt tummia syysiltoja (yleensä) jo monta viikkoa.

Tänään oli sitten varsinainen karkkipäivä ja saatiin jokainen oma Kindermuna. Mun munasta kuoriutui koottava auto. Toivottavasti se ei ollut enne.